Lumijälkilaskennan tulokset 2024: metsäjäniskanta vähenee – rusakko runsastuu

Kuluvan vuoden lumijälkilaskentojen perusteella silmiinpistävimmät muutokset edelliseen vuoteen verrattuna ovat metsäjäniksen ja oravan taantuminen sekä näädän runsastuminen. Myös lumikon ja kärpän kannat ovat taantuneet voimakkaasti viime talvesta maan etelä- ja keskiosissa, mutta Lapissa kanta on kasvanut.

─ Valtakunnallisesti tarkasteltuna metsäjänis- ja kettukanta ovat taantuneet noin puoleen, orava- ja lumikkokanta kolmannekseen ja kärppäkanta peräti kuudennekseen vuoden 1989 tilanteeseen verrattuna. Pitkän aikavälin tarkastelussa näätäkanta on pysynyt ennallaan, saukko on hieman runsastunut ja rusakkokanta on moninkertaistunut, kertoo erikoistutkija Andreas Lindén Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Metsäjäniksellä pitkän aikavälin kannan taantuminen painottuu maan etelä- ja keskiosiin, kun kanta maan pohjoisosissa on säilynyt lähes vakaana. Verrattuna talveen 2023, jolloin metsäjäniksiä oli normaalia enemmän, metsäjäniksen lumijälkien määrät ovat selvästi vähentyneet maanlaajuisesti, Lappia lukuun ottamatta.

Myös lumikkokanta on Lappia lukuun ottamatta taantunut viime vuoteen verrattuna paikoin jyrkästikin. Lapissa kanta on kasvanut. Kärpällä kannankehitys on samankaltainen, mutta muutokset ovat pienempiä ja vaihtelevat enemmän alueittain. 

Näätäkanta on vuodesta 1989 taantunut etelässä ja runsastunut pohjoisessa. Viime talveen verrattuna näädän lumijälkien määrät ovat kasvaneet lähes koko maassa muutamia maakuntia lukuun ottamatta. 

Saukkokanta on kasvanut, varsinkin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa, mutta on viimeiset parinkymmentä vuotta ollut vakaa.

─ Suurin poikkeus lajijoukossa on voimakkaasti runsastuva rusakko, joka viihtyy parhaiten rannikon peltomaisemissa. Rusakon lumijälki-indeksi on yli kymmenkertaistunut vuodesta 1989 alkaneen tarkastelujakson aikana. Runsastuminen on voimakkaampaa itään mentäessä, ehkä siksi, että maan länsiosissa sopivat ympäristöt ovat jo tiuhaan lajin asuttamia, Lindén pohtii.

─ Lyhyen aikavälin kannanvaihteluja aiheuttaa usein muuttunut ravintotilanne, kuten myyräkannat tai käpysato, taudit tai pedot. Pidempiaikaiset trendit taas johtuvat ennemmin elinympäristön ja ekosysteemin muutoksista esimerkiksi maankäytön ja ilmaston muutosten aiheuttamina, Lindén kertoo.

Riistakolmioilla ja peltokolmioilla tehtiin alkuvuodesta pienriistan seurantaa lumijälkilaskennalla jo 36:tta talvea peräkkäin. Luken koordinoima kolmiolaskenta on riistanisäkkäiden seurantaohjelma, jonka puitteessa tarkastellaan lajien kannankehitystä ja levinneisyyden muutoksia. Monelle pienriistalajille, kuten jäniksille, oravalle, ketulle sekä pienille ja keskikokoisille näätäeläimille, lumijälkilaskenta on tärkein tai ainoa valtakunnallinen vuosittainen seuranta.

Talven 2024 aikana koko maassa laskettiin yhteensä 522 kolmiota. Näistä 452 oli metsämaastoon painottuvia riistakolmioita ja 70 Etelä- ja Länsi-Suomen viljelymaisemiin painottuvia peltokolmioita.

Kiitokset kaikille vapaaehtoisille laskijoille, jotka ovat osallistuneet työpanoksellaan tärkeään laskentaan.