Resilienssi vahvistaa ruokaturvaa ja vauhdittaa kestävyyssiirtymää

Suomalainen ja globaali ruokajärjestelmä joutuvat sopeutumaan muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin ja sään ääri-ilmiöihin sekä hintojen heilahteluihin ja politiikan muutoksiin. Lisäksi pitkittynyt koronapandemia ja Venäjän sotatoimet Ukrainassa ovat osoittaneet, että globaaliksi muuttunut ruokajärjestelmä on myös monille muille häiriöille altis. 

Luken monitieteisen tutkijatiimin tekemä selvitys osoitti, että suomalainen maataloustuotanto on riippuvainen monista tuontipanoksista, erityisesti lannoitteiden, kylvösiementen, kasvinsuojeluaineiden, tiettyjen rehujen, kausityövoiman ja energian osalta. Niiden saatavuutta tulee parantaa viljelyjärjestelmiä ja tuotantoteknologioita kehittämällä, mutta myös maatalouspolitiikan ja aktiivisen kauppapolitiikan keinoin.

Ruokajärjestelmän asiantuntijoilta kysyttiin, mitkä asiat edistävät ruokajärjestelmän resilienssiä tulevaisuudessa. Keskeisimmiksi tekijöiksi nousivat tuotannon monimuotoisuus ja toimijoiden monipuolisuus, hyvä vuorovaikutus ja yhteistyö ruokajärjestelmän eri osien ja toimijoiden välillä, sekä kyky hahmottaa ruokajärjestelmää kokonaisuutena (Kuva 1). Resilienssiä kannattelevat taloudellisesti elinvoimaiset ja hyvinvoivat maatilat, jotka huolehtivat maataloudelle välttämättömistä ekosysteemipalveluista.  

Tieto tuotantopanosten saatavuuden riskeistä on auttanut niin viljelijöitä, neuvontaa kuin kansallista päätöksentekoa saamaan kokonaiskuvaa ruokajärjestelmän kriittisimmistä kohteista. Tuloksia on käytetty maa- ja metsätalousvaliokunnalle, tulevaisuusvaliokunnalle ja ulko- ja turvallisuuspoliittiselle valiokunnalle annetuissa lausunnoissa. Niitä on myös esitelty Huoltovarmuuskeskuksen, alkutuotanto- ja elintarvikepoolien sekä maa- ja metsätalousministeriön valmiustoimikunnan kokouksissa.

Lisäksi Luken tutkijat ovat osallistuneet aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun tuotantopanosten saatavuudesta, elintarvikemarkkinoiden kehittymisestä sekä suomalaisen elintarvikehuollon omavaraisuudesta.  

Ukrainan tilanteen myötä uuden viljelykauden kynnyksellä tällaiselle tiedolle on ollut suurta kysyntää, mistä osoituksena oli laaja kiinnostus Luken järjestämiin kevään webinaareihin.  

Ruokajärjestelmän toimintaan on maailmanlaajuisesti ilmaantunut uusia uhkia, jotka koskettavat myös suomalaista ruokajärjestelmää. Muuttunut tilanne ja lisääntynyt epävarmuus ovat korostaneet resilienssitutkimuksen merkitystä.

Tarvitaan kokonaisvaltaista ymmärrystä suomalaisen ruokajärjestelmän rakenteesta ja sen kyvystä sopeutua erilaisiin häiriöihin, jotta sitä voidaan kehittää ja uudistaa kestävämpään suuntaan ja siten varmistaa ruoan saatavuus myös tulevaisuudessa. Tulosten pohjalta on ryhdytty laatimaan systeemistä kuvaa, jossa tunnistetaan suomalaisen ruokajärjestelmän resilienssiä edistävät tekijät.

Tutkimuksia jatketaan laajentamalla tarkasteluja alkutuotannosta elintarvikeketjun muihin osiin, pienten ja keskisuurten elintarvikeyritysten riskienhallintaan sekä elintarvikeketjun eri osien välisen logistiikkaan. Resilienssin systemaattinen rakentaminen, ylläpitäminen ja kehittäminen on olennainen osa tarvittavaa globaalin ruoka- ja talousjärjestelmän kestävyysmurrosta.

"Resilienssi perustuu pohjimmiltaan elinkelpoisiin ja kannattaviin maatiloihin, jotka pystyvät ylläpitämään maatalouden tarvitsemia ekosysteemipalveluja," toteaa professori Pasi Rikkonen.