Siirry pääsisältöön

Metsien monimuotoisuus

Luonnonhoidolla monimuotoisempia talousmetsiä

Hallitsemme talousmetsien luonnonhoidon ja monimuotoisuuden lisäämisen. Tärkeitä tutkimus- ja osaamisalueita ovat mm. lahopuun määrä ja laatu, säästöpuut, luontokohteet ja hakkuumenetelmät. Tutkimustiedon perusteella tiedetään metsätalouden monimuotoisuutta hyödyttävät toimet sekä se, mitä luontotyyppejä voidaan auttaa luonnonhoidolla, ennallistamisella tai kohteen säästämisellä talousmetsissä.

Koska suurin osa metsistämme on talousmetsiä, niiden luonnonhoito on keskeistä metsäluonnon monimuotoisuuden ja luontoarvojen turvaamisessa. Luonnonhoidon vaikuttavuutta voidaan mitata lahopuista, säästöpuista, luonnonkohteista ja eri hakkuumenetelmistä.

Lahopuusta riippuvaiset eliöt ovat yksi Suomen uhanalaisimpia lajiryhmiä. Lahopuussa asuvat lajit, kuten puussa asuvat sienet, ovat riippuvaisia jatkuvasta kuolleen puun saatavuudesta maisemassa. Erityisesti harvinaiset lajit vaativat suuria metsäalueita, joissa on riittävästi lahopuuta leviämistä varten.

Lahopuihin liittyvä osaamisemme kattaa

  • lahopuuston määrän ja laadun,
  • lahopuusta riippuvaiset lajiryhmät, kuten käävät, lahopuukovakuoriaiset ja epifyyttisammalet,
  • lahopuun sieniyhteisöjen tutkiminen DNA:n eristyksen ja sekvensoinnin avulla sekä
  • lahopuihin liittyvän hiilen ja ravinteiden kierron ja varastot.

Säästöpuihin liittyvä osaamisemme kattaa säästöpuiden määrän ja laadun sekä säästöpuista riippuvaisen lajiston.

Luontokohteisiin liittyen tarjoamme puuston rakenteeseen ja luonnontilaisuuteen, luontokohteiden lajistoon sekä vesistöjen suojavyöhykkeisiin ja vesien suojeluun liittyvää osaamista. Tunnemme myös eri hakkuumenetelmien vaikutukset lajistoon.

Metsävaratietojen lisäksi Luke tuottaa vuosittain tietoa metsien monimuotoisuudesta. Tähän seurantaan kuuluu esim. monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden, kuten lahopuuston, lehtipuuston, järeiden haapojen ja hakkuualojen säästöpuiden määrä. Tätä tietoa hyödynnetään luonnollisesti valtakunnallisen monimuotoisuuden kehityksen seurannassa, mutta samalla siitä voidaan tuottaa monimuotoisuus indikaattoritietoa suurille maanomistajille.