Voimakas arominen ryvässipuli

Ryvässipuli oli 1950-luvulle asti Suomen laajimmin viljelty sipuli. Nykyisin sille olisi kysyntää erikoisvihanneksena, jolle lisäarvoa antavat voimakas aromi, terveysvaikutukset ja kulttuuriarvo.

Ryvässipulin pienimuotoiseen kaupalliseen viljelyyn olisi mahdollisuuksia, mutta pullonkaulana on lisäysmateriaalin puute. Ryvässipulien tiedetään kärsivän virustaudeista, mikä rajoittaa materiaalin luovuttamista muun muassa geenivarakokoelmasta. Virukset pienentävät sipulien kokoa, sato jää pienemmäksi ja sipulien elinvoima heikkenee.

Luken nykyisessä geenivarakokoelmassa on tallessa vajaa 30 ryvässipulin eri genotyyppiä. Vuonna 2020 Maiju ja Yrjö Rikalan puutarhasäätiön rahoituksella käynnistyneen hankkeen tavoitteena on saada ryvässipuli jälleen markkinoille.  Tutkimuksessa keskitytään neljän yleisimmän viruksen tutkimukseen, tavoitteena on valikoida viljelyyn vain viruspuhtaat lisäyslinjat.

– Tutkimuksen ohessa elvytämme ryvässipulin viljelyä keräämällä viljelijöiden kokemuksia ryvässipulista ja tekemällä kasvia tutuksi muun muassa puutarha-alan oppilaitosten ja tapahtumien kautta. Kasvin kulttuuriarvoa tuodaan esiin yhteistyössä museopuutarhojen kanssa, kertoo tutkija Terhi Suojala-Ahlfors Lukesta.

Ryvässipulien geenivarantoja voidaan säilyttää monin tavoin. Avomaalla ylläpidettävät kenttä- ja varmuuskokoelmat ovat melko työläitä ja kalliita ja kasvinterveyden turvaaminen niissä on haastavaa. Ainutkertaiset sipulikannat ja niiden monimuotoisuus voidaan varmistaa syväjäädyttämällä viruspuhdistettuja solukkoviljelmiä ˗196-asteisessa nestetypessä kryopankkeihin. Näin ne on mahdollista säilyttää teoriassa ikuisuuksiin tai kunnes kenttäkokoelmia on tarve uusia. Lukessa talletus kryopankkiin on jo aloitettu yhdeksällä vanhalla ryvässipulikannalla.