Maatalousympäristön monimuotoisuus

Peltojen käyttö ja maatalouden toimet ovat jatkuvassa ja nopeassa muutoksessa muun muassa maatalouspolitiikan, vesiensuojelun ja ilmastotoimien myötä. Myös yksittäisten toimenpiteiden vaikutuksiin tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

Lukella on laajaa kasvinviljelyyn liittyvää osaamista. Tuotamme menetelmiä uusien kasvilajien ja lajikkeiden viljelemiseksi tavoilla, jotka vähentävät riippuvuutta tuotantopanoksista sekä lisäävät viljelyn ekosysteemipalveluita. Teemme tiivistä yhteistyötä ruokajärjestelmän toimijoiden kanssa viljelytapojen rikastamiseksi.

Nykyisin alle 10 kasvilajia kattaa 80 % Suomen peltoalasta, ja noin 90 kasvilajia puolestaan viljellään runsaalla 10 %:lla peltoalasta. Lisäämällä viljelykiertoon sopivia erikoiskasveja, voidaan ratkaista nykyviljelyn ongelmia ja lisätä monimuotoisuutta. Sadosta saatavien hyötyaineiden lisäksi kasvit tuottavat ekosysteemipalveluita vaikuttamalla fysikaalisten (mm. juurien tunkeutuminen tiivistyneeseen maahan), kemiallisten (mm. kasvien erittämät yhdisteet, joilla ne ovat vuorovaikutuksissa toisiinsa) ja biologisten (maahan jäävä biomassa ja sen kulku kohti orgaanisen aineksen ja hiilen muodostusta) tekijöiden kautta. Mitä erilaisempia viljelykasveja viljellään, sitä monipuolisempaa hyötyä niistä saadaan.

Selvitämme kasvinterveystutkimuksella taudinaiheuttajien ja tuholaisten luontaisten vihollisten ja suojelevan biologisen torjunnan merkitystä. Niiden avulla voidaan vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöä, lisätä viljelyjärjestelmien taudinkestävyyttä ja siirtyä kohti kestävämpää maataloutta.

Suomessa erityisen huolen kohteena on ollut peltolinnuston väheneminen, jonka yhdeksi syyksi on arveltu hyönteisravinnon puutetta. Tätä muutosta ovat vauhdittaneet kasvinsuojeluaineiden käyttö ja maiseman yksipuolistuminen.

Meillä on paras kansallinen osaaminen maatalousympäristön linnustosta ja sen monimuotoisuuteen vaikuttavista tekijöistä, kuten vuorovaikutuksesta muun lajiston kanssa, viljelykasveista, tuotantosuunnista, viljelymenetelmistä ja tukitoimista. Tarjoamme neuvontaa ja ohjausta, joiden avulla esimerkiksi linnuston monimuotoisuus voidaan parhaiten turvata huomioiden maatalouselinkeinojen kannattavuuteen vaikuttavat tekijät tilan, peltoaukean, kunnan tai maakunnan tasolla.

Jatkossa tulee syventää ymmärrystä kasvilajien luontaisista ominaispiirteistä. Miten juuristoa voidaan hyödyntää hiilisyötteen tuottamisessa? Miten toimii kasvien ravinteiden louhinta juuriston ja juurieritteiden avulla sekä mitä niitä tulisi hyödyntää viljelykierroissa? Tulevaisuudessa voimme siirtyä kohti funktionaalista kasvinviljelyä, jossa eri kasvilajeilla on niiden ominaispiirteisiin perustuva tehtävä viljelykierrossa tai sekaviljelyssä.

– Marjo Keskitalo, erikoistutkija

Lukella on erityisosaamista laidunympäristöjen monimuotoisuuden ja kestävän käytön turvaamiseksi sekä tietoa luonnonmonimuotoisuustavoitteita tukevista ratkaisuista.

Nurmituotantoon perustuva nautakarjatuotanto tuo monimuotoisuutta maaperään, kasvistoon ja linnustoon. Nurmi on lähtökohtaisesti monimuotoisempi ympäristö kuin monet muut peltoympäristöt, sillä nurmella esiintyy aina useita lajikkeita. Monilajiset ja kestävät nurmet tarjoavat myös laiduntamismahdollisuuksia hyönteis- ja lintupopulaatioille.

Intensiivisellä tuotannolla on myös merkittäviä haitallisia vaikutuksia maaperään ja vesistöihin muun muassa ravinne- ja kiintoainekuormituksen myötä. Merkittävimmät keinot tukea monimuotoisuutta ovat metsän ja peltojen tai laidunten väliset rajavyöhykkeet, laidunten metsäsaarekkeet sekä muut monimuotoisuutta lisäävät rakennelmat kuten kiviaidat, ladot ja ojien puskaiset pientareet. Kehittämme ratkaisuja ympäristövaikutusten hillitsemiseen, kuten kierrätyslannoitteita.