Uusi tuhonaiheuttaja nosti päätään, tutkimus ennakoi vaikutuksia

Varautuminen ilmastonmuutoksen tuomiin riskeihin on kiinteä osa Luonnonvarakeskuksen tutkimusstrategiaa. Muuttuva ilmasto sekä kasvattaa vanhojen tuhonaiheuttajiemme aiheuttamia riskejä että tuo meille tukun uusia. Siksi pyrimme aktiivisesti seuraamaan eri tuhonaiheuttajia sekä tutkimaan ja ennakoimaan niiden aiheuttamia riskejä.

Kesät 2021 ja 2022 olivat kuumia ja kuivia. Puut olivat suurissa vaikeuksissa, sillä kuivuuden stressaamana ne eivät pysty tehokkaasti puolustautumaan tuhonaiheuttajia vastaan. Ongelmat korostuivat mm. kallioisilla ja karuilla kasvupaikoilla, joihin kuivuus iski ensimmäiseksi

Kuivuuden myötä rannikon männiköissä päätään nosti uusi tuhonaiheuttaja, havuparikas (Diplodia sapinea) -niminen sieni. Aiemmin oireeton seuralainen oli muuntunut kuivuudesta kärsineissä puissa tappavaksi taudinaiheuttajaksi. Taudin oireita ovat neulasten äkillinen ruskettuminen, harsuuntuminen ja vuosikasvainten kuoleminen. Havuparikas voi tappaa sekä taimia että täysikasvuisia mäntyjä.

”Keski-Euroopassa havuparikas on jo yleinen tuhojenaiheuttaja, mutta Suomessa se sekoitetaan muihin tuhonaiheuttajiin tai kuivuuteen” tautia Lukessa tutkiva Eeva Terhonen toteaa.

Tutkimus käynnistyi selvittämällä kansalaistieteen keinoin, kuinka laajalle havuparikas on levinnyt. Keväällä 2022 toteutetun kansalaiskeräyksen tarkoituksena oli saada havuparikasnäytteitä eri puolilta Suomea. Tähän mennessä näytteitä on testattu 1200 kappaletta, joista noin kolmasosa on ollut havuparikkaan tartuttamia.

Havuparikkaan tämänhetkiseksi levinneisyysalueeksi on varmistunut lounaisrannikko Uudestakaupungista Porvooseen sekä osa sisämaata Tampereen korkeudelle asti. Kerätyille kannoille tehdään populaatiogeneettinen analyysi, joka mahdollistaa sienen todennäköisen leviämishistorian selvittämisen. Tämä tutkimus käynnistyi Luonnonvarakeskuksen ja Alfred Kordelinin säätiön rahoittamana.

Havuparikas elää männyissä kuitenkin myös oireettomana, joten sen todellinen esiintymisalue ja leviämiskyky on vielä selvittämättä. Kuinka pohjoisessa tauti voi mäntyjä tappaa, jos kuivuudet toistuvat? Mitkä hyönteislajit levittävät havuparikasta tai mitkä muut kasvit voivat toimia sen isäntinä? Tutkimus jatkuu seuraavaksi muun muassa näiden kysymysten parissa.

Ennusteiden mukaan kesäiset hellejaksot tulevat ilmastonmuutoksen myötä yhä todennäköisemmiksi, jolloin myös havuparikkaan aiheuttaman taudin riski kasvaa erityisesti kuivilla ja karuilla kasvupaikoilla. Nämä kasvupaikat ovat tyypillisesti sellaisia, joissa vain mänty menestyy. Tämä onkin yksi havuparikkaan ikävistä puolista. Se iskee alueilla, joilla mäntyjen korvaaminen muilla puulajeilla on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Mänty on etenkin rannikkoseudulla myös tärkeä kaupunki- ja puistopuu.

Ilmastonmuutoksen myötä metsien terveyttä voivat uhata paitsi vanhat tuholaiset, myös havuparikkaan kaltaiset tavallisesti harmittomat ja näkymättömät sienikumppanit. Ne voivat muuttua opportunistisiksi ja tappaviksi taudinaiheuttajiksi, kun muuttuva ilmasto suosii niitä.

”Tulevaisuus voi tämän lisäksi tuoda meille tuhonaiheuttajia, jotka tällä hetkellä aiheuttavat ongelmia Keski-Euroopassa. Tämän takia kansainvälinen, riskejä ennakoiva tutkimus on ensiarvoisen tärkeää,” tutkija Eeva Terhonen toteaa.