Vaikuttavaa tutkimusta: uusia polkuja sekametsien kasvatukseen

Sekametsien parempi elinvoimaisuus ja tuhonkestävyys auttavat metsiämme sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Luonnonvarakeskus (Luke) on tuottanut uutta tietoa sekametsien kasvusta, perustamisesta ja kasvatuksesta. Perustetut laajat metsäntutkimuksen kestokokeet auttavat vastaamaan myös tuleviin tietotarpeisiin sekametsistä. 

Metsänkasvatuksessa Suomessa on perinteisesti pyritty tasaikäisiin yhden puulajin metsiin, useimmiten männiköihin ja kuusikoihin. Toimintaympäristön muuttuessa metsien rooli on muovautunut entistä monimuotoisemmaksi. Useammin puulajin muodostamat sekametsät tarjoavat hyvät mahdollisuudet monitavoitteiseen metsien käyttöön ja hoitoon niin puuntuotannon, ilmastokestävyyden, virkistyskäytön kuin monimuotoisuuden säilyttämisenkin kannalta. 

Sekametsien parempi elinvoimaisuus ja tuhonkestävyys edesauttavat puuntuotoksen säilymistä muuttuvissa olosuhteissa, ja näin pystytään vahvistamaan metsien hiilinieluja ja -varastoja. Lukessa on tutkittu sekametsien kasvua, perustamista ja kasvatusta sekä etsitty parhaita käytäntöjä niiden kasvun tukemiseen.

Muuttuvassa ilmastossa on yhä tärkeämpää viljellä kasvupaikalle parhaiten sopivia puulajeja ja alkuperältään sopivia taimia. Näin varmistetaan metsien elinvoimaisuus ja mahdollisimman hyvä tuhonkestävyys tulevaisuudessakin. Tärkeää on myös puulajivalikoiman laajempi hyödyntäminen. 

"Sekapuustoja kannattaa suosia sellaisilla kasvupaikoilla, jotka soveltuvat kahden tai useamman puulajin kasvatukseen. Esimerkiksi kuusen viljelyn sijaan tuoreella ja sitä viljavammilla kankailla voidaan kasvattaa rauduskoivua ja tuoreen kankaan karkealajitteisilla maapohjilla myös mäntyä", erikoistutkija Saija Huuskonen Lukesta kertoo.

Lisää tutkimustietoa tarvittiin siitä, miten sekametsät kannattaisi perustaa ja millaisella nopeudella mänty, kuusi ja rauduskoivu kasvavat sekametsässä tällä hetkellä käytössä olevia viljelymenetelmiä hyödyntäen. Luken tutkimushankkeet ovat tuottaneet tietoa kuusen, männyn ja rauduskoivun uudistamistuloksen välisistä eroista ja niihin vaikuttavista kasvupaikkatekijöistä.

Perinteisesti on ohjeistettu poistamaan kaikki lehtipuusto varhaisperkauksessa ja jättämään lehtipuustoa vasta taimikonharvennusvaiheessa. Uudet tutkimustulokset osoittivat, että kun kuusen uudistaminen on onnistunut hyvin ja kasvuun lähtö on ollut ripeää, tulee jo varhaisperkausvaiheessa jättää luontaisia siemensyntyisiä rauduskoivuja sekapuustoksi. 

"Muuten on vaarana, että koivut eivät ehdi kuusten kasvuvauhtiin. Sekametsän kasvatuksen näkökulmasta metsänhoidossa pitäisi turvata lehtipuuston elinvoimaisuus ja kasvutila, jotta puulajikirjoa voidaan ylläpitää metsässä koko kiertoajan", Huuskonen sanoo.

Kun kuusen uudistaminen on onnistunut hyvin ja kasvuun lähtö on ollut ripeää, tulee jo varhaisperkausvaiheessa jättää luontaisia siemensyntyisiä rauduskoivuja sekapuustoksi.

Lukessa on tehty merkittävä investointi tulevaisuuden metsäntutkimukseen. SEKAVA-tutkimushankkeessa on perustettu yhteensä 18 koetta, joiden 284 koealalla ja yli 50 000 mittauspisteessä on mitattu yksittäisen taimen kehitystä heti uudistamisesta alkaen. Kokeille on perustettu sekä yhden puulajin että kahden puulajin muodostamia sekametsiä. 

Puutason mittaukset mahdollistavat kuusen, männyn ja rauduskoivun kasvunopeuksien vertailun puiden varttuessa puhtaissa metsiköissä ja sekametsiköissä. Koesarja tulee tuottamaan merkittävää uutta tutkimustietoa sekametsien kehityksestä ja puulajien välisistä kasvueroista seuraavien vuosikymmenten ajan. Koesarja mahdollistaa pitkäaikaiset ja laajat seurannat sekametsien vaikutuksista myös esimerkiksi pintakasvillisuuteen, maaperään ja eliöstöön.

Koesarja tulee tuottamaan merkittävää uutta tutkimustietoa sekametsien kehityksestä ja puulajien välisistä kasvueroista seuraavien vuosikymmenten ajan.