Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet – arvio kasvihuonekaasujen päästövähennysmahdollisuuksista

Marinin hallitusohjelman mukaisen maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman on määrä valmistua kevään 2022 aikana. Suunnitelman toimenpiteillä tavoitellaan vähintään kolmen miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin ilmastovaikutuksia vuoteen 2035 mennessä. Luke on tuottanut valmistelun tueksi tietoa keinoista vähentää päästöjä, ylläpitää hiilivarastoja ja vahvistaa hiilinieluja maankäyttösektorilla. Arviossa pohditaan myös potentiaalisten toimenpiteiden vaikutuksia monimuotoisuuteen, ekosysteemipalveluihin ja toiminnan kannattavuuteen. 

Maankäyttösektorilla suurimmat päästövähennykset voidaan saavuttaa turvepelloilla muuttamalla peltojen käsittelyä ja suometsissä esimerkiksi jatkamalla metsänkasvatusta avohakkuiden sijaan. Kertaalleen tehty puutuhkalannoitus vahvistaa suopuuston hiilinielua kymmenien vuosien ajan.  

Metsien hiilinielua voidaan kasvattaa perustamalla uusia suojelualueita, lisäämällä säästöpuumäärää ja lisäämällä pitkäikäisten puutuotteiden osuutta metsäteollisuuden tuotantorakenteessa. 

Monilla maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteillä, erityisesti turvemailla, voidaan myös edistää luonnon monimuotoisuutta ja vähentää maa- ja metsätalouden ympäristökuormitusta. Kivennäismaapeltojen maaperän hoito, metsänlannoitus ja turvemaametsien maaperän päästövähennystoimet voivat edistää myös tuotannon taloudellista kannattavuutta. 

”Turvemaapeltojen käsittelyä muuttamalla saadaan suhteellisen pienillä pinta-aloilla aikaan merkittäviä päästösäästöjä vuoteen 2035 mennessä. Sen sijaan yhtä vaikuttavat ilmastotoimet kivennäismaapelloilla vaatisivat viljelytapojen muutoksia ja vuosittaisia lisätukia lähes koko käytössä olevalle peltopinta-alalle”, kertoo apulaisprofessori Aleksi Lehtonen Lukesta.  

Maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä on ehdottanut muutoksia suometsien hoidon tukijärjestelmään, sillä nykyiset tuet eivät riittävästi kannusta ilmastotoimiin. Luken tekemässä katsauksessa kuitenkin todetaan, että työryhmän esitys pohjautuu edelleen pääasiassa puuntuotannon edistämiseen.

”Tukea voitaisiin suunnata esimerkiksi jatkuvapeitteiseen metsänkäsittelyyn siirtymisen kustannuksiin silloin, kun tällainen siirtymä tuottaa selkeitä ilmasto-, vesistö- ja muita ympäristöhyötyjä mutta aiheuttaa maanomistajalle tulonmenetyksiä tai ylimääräisiä kustannuksia”, pohtii erikoistutkija Esa-Jussi Viitala Lukesta. 

Lehtonen, A., Aro, L., Haakana, M., Haikarainen, S., Heikkinen, J., Huuskonen, S., Härkönen, K., Hökkä, H., Kekkonen, H., Koskela, T., Lehtonen, H., Luoranen, J., Mutanen, A., Nieminen, M., Ollila, P., Palosuo, T., Pohjanmies, T., Repo, A., Rikkonen, P., Räty, M., Saarnio, S., Smolander, A., Soinne, H., Tolvanen, A., Tuomainen, T., Uotila, K., Viitala, E.-J., Virkajärvi, P., Wall, A. & Mäkipää, R. 2021. Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet: Arvio päästövähennysmahdollisuuksista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 65/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 122 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-275-9 

Viitala, E.-J., Assmuth, A., Koikkalainen, K., Miettinen, A., Mutanen, A., Wall, A., Wejberg, H. & Lehtonen, H. 2022. Maa- ja metsätalouden kannustinjärjestelmien ilmastovaikutukset. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 21/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 97 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-388-6