Peltokasvit ja poikkeukselliset säät

Poikkeukselliset säät vaikuttavat peltokasveihin monin tavoin. Luken tutkijat ovat koonneet listaa erilaisista vaikutuksista.

• Ilmastonmuutoksessa hiilidioksidipitoisuus lisääntyy ilmakehässä ja lämpötila kohoaa. Tämä vaikuttaa peltoviljelyyn, sillä kohonnut lämpötila kiihdyttää viljelykasvien kasvua ja kehitysrytmiä ja muuttaa kasvuoloja, kuten maaperän ravinne- ja vesitaloutta. Hiilidioksidipitoisuuden nousu lisää kasvien yhteyttämistä ja sitä kautta satopotentiaalia. Myös kasvien vedenkäyttö tehostuu.
• Mahdollisesti yleistyvät kuivuusjaksot aiheuttavat satomenetyksiä, ellei kastelua oteta käyttöön laajemmassa mitassa.
• Kohonnut ilman lämpötila nostaa myös maaperän lämpötilaa, jolloin maaperämikrobiston toiminta kiihtyy. Tällöin orgaanisen aineksen hajoaminen ja ravinteiden vapautuminen peltomaassa nopeutuvat.
• Korkeammat kesälämpötilat lisäävät todennäköisyyttä useamman tuholaissukupolven kehittymiseen kasvukauden aikana, ja mahdollisesti uusien tuholaisten levittäytymiseen meille.
• Kasvitaudeista esimerkiksi härmä- ja ruostesienet viihtyvät hyvin lämpimissä olosuhteissa, eivätkä tarvitse lisääntyäkseen niin runsaasti kosteutta kuin esimerkiksi lehtilaikkutautien aiheuttajat.
• Etelä- Suomessa alkukesän kuivuus voi haitata etenkin kevätviljojen kasvua.

• Runsaat sateet saattavat aiheuttaa peltojen liiallista märkyyttä. Erityisesti ohra on herkkä maan liialliselle märkyydelle.
• Korjuukauden sateet viivästyttävät sadonkorjuuta ja pitkittyessään saattavat estää sadonkorjuun kokonaan
• Viileä kasvukausi pidentää viljelykasvien kasvuaikaa ja viivästyttää tuleentumista ja sadonkorjuuta, joka puolestaan lisää riskiä sadon laadun ja sadonkorjuun onnistumisen suhteen.
• Suurin osa Suomen pelloilla yleisistä lehtilaikkutaudeista viihtyy hyvin viileissä ja kosteissa olosuhteissa. Myös riski pahkahomeen esiintymiseen ja perunaruttoon kasvaa. Sateiden ajoittuminen viljojen kukinnan aikaan lisää näiden punahomeriskiä.

• Pitkäkestoinen tulviminen aiheuttaa talvehtivissa kasveissa vaurioita.
• Talvikuukausien aikaiset kasvavat vesisademäärät ja maan routaantumattomuus tuovat haasteita peltojen vesi- ja ravinnetalouden hallintaan.
• Mitä enemmän vettä poistuu pellolta sitä enemmän ravinteita huuhtoutuu. Tämä koskee yhtä lailla niin pinta- kuin salaojavaluntaa. Huuhtoutuneet ravinteet ovat poissa kasvien käytöstä. Veden mukana huuhtoutuvien ravinteiden määrää voidaan kuitenkin jossain määrin pienentää pysyvällä kasvipeitteisyydellä, kuten esimerkiksi monivuotisilla nurmilla. Myös syysmuotoisilla viljelykasveilla, aluskasveilla ja peltojen syysmuokkauksen minimoimisella voidaan huuhtoumariskiä pienentää.
• Leudommat talvet lisäävät taudinaiheuttajien talvehtimisen mahdollisuuksia. Muun muassa ruosteiden esiintyminen on yhteydessä edeltävän talven lämpötiloihin. Pitkäkestoiset pakkasjaksot vähentävät riskiä.
• Syysviljoilla ja muilla syysmuotoisilla kasvilajeilla kostea ja leuto talvi sekä alkukevään kosteus lisäävät tyvitautiriskiä.
• Kovat pakkaset ilman suojaavaa lumipeitettä voivat aiheuttaa talvituhoja.
• Pitkäkestoinen tulviminen, pellolla seisovan veden jäätyminen ja sahaavat suoja- ja pakkasjaksot voivat kaikki johtaa pahimmillaan kasvustojen vaurioitumiseen tai tuhoutumiseen.

Syksyllä 2018 korjattiin poikkeuksellisen heikko sato ja syksyllä 2019 poikkeuksellisen hyvä sato, kun tarkastellaan viljasatoja korjattua alaa kohti eli kiloja hehtaarin alalta. Mitä säätekijöitä oli kymmenvuotisjakson äärisatotasojen takana?

Huono satovuosi 2018

Kevät oli tavanomaisen lämmin, mutta poikkeuksellisen kuiva. Vilja-Suomen päätuotantoalueella vettä satoi vain noin 40 prosenttia tavanomaisesta määrästä. Kevääseen ajoittui toukokuun hellejakso, jolloin paras kylvöaika jäi lyhyeksi ja maa ehti viimeisille kylvöille jo kuivua liikaa.

Kesä jatkui tavanomaista kuivempana, mutta lämpötila oli pari astetta keskimääräistä korkeampi. Sateet ennen juhannusta ”sataisivat suoraan laariin”, mutta sitä ei tapahtunut, joten suuren sadon odotukset voitiin unohtaa.

Myös syksy oli tavanomaista kuivempi, lämpötila pari astetta tavanomaista lämpimämpi. Sato saatiin korjattua hyvissä oloissa ja vaikeuksitta, mutta se jäi tavanomaista pienemmäksi.

Viljojen satotasot jäivät 10–28 prosenttia keskimääräistä pienemmiksi. Lohtua vilja-alalle toi kerrankin riittävä aika kylvää syysruista ja -vehnää koko suunnitellulle alalle.

Hyvä satovuosi 2019

Kevät oli 1–2 astetta keskimääräistä lämpimämpi, ja sademäärän suhteen tavanomainen. Lämmin kevät suosi kylvöjä, jotka pääsivät alkamaan hyvissä ajoin ja kasvu pääsi hyvään vauhtiin.

Kesä eteni noin asteen verran keskimääräistä lämpimämpänä ja sateita tuli hieman vähemmän kuin tavallisesti. Viljat hyötyivät kesän lämmöstä ja vedestä ei muodostunut puutetta.

Syksyn lämpötilat olivat tavanomaisia, mutta syksy oli normaalia sateisempi. Viljoja päästiin korjaamaan Etelä-Suomessa jopa viikko normaalia aikaisemmin. Syksyn sateisuus pitkitti puintiaikaa, mutta onnekkaasti puintiaikaa oli normaalia pidempään ja puimurit eivät pahasti peltoon uponneet, kun takana oli kuivahko kasvukausi, joka takasi kantavuutta maahan.

Erityisesti syksyllä 2018 kylvetyt syysruis ja -vehnä nauttivat lämpimästä kasvukaudesta ja niiden satotaso oli 35–50 prosenttia tavanomaista suurempi. Kevätviljoilla satotasot olivat noin 15 prosenttia keskimääräistä parempia.