Tutkimusmetsät
Yksi promille Suomen metsistä on varattu ensisijaisesti tutkimuskäyttöön
Lukella ja sen edeltäjällä Metsäntutkimuslaitoksella on ollut käytettävissään ja hallinnassaan tutkimusmetsiä 1920-luvun alkupuolelta alkaen. Ensimmäiset nykyisen Suomen alueella sijaitsevat tutkimusmetsät perustettiin Padasjoen Vesijaolle ja Vilppulaan vuonna 1922. Tutkimusmetsät ovat perustamisestaan lähtien olleet aktiivisen hoidon piirissä.
Nykyään Luken käytössä on 13 tutkimusmetsää, joiden yhteispinta-ala on lähes 25 000 hehtaaria. Pinta-ala on noin yksi promille Suomen metsäpinta-alasta. Tutkimusmetsät kattavat erilaisia kasvuympäristöjä eri puolilla Suomea ja niissä ylläpidetään erilaisia metsänrakenteita, jotta koealueita olisi tarjolla monipuolisesti erilaisten tutkimusten tarpeisiin.
Tutkimusmetsien hoidon tavoitteena on palvella nykyisiä ja tulevia tutkimustarpeita
Vuoden 2008 alussa tutkimusmetsien maan haltijaksi tuli Metsähallitus, ja tutkimusmetsien käytön pohjana on Metsähallituksen kanssa tehty käyttöoikeussopimus. Metsähallitus hoitaa tutkimusmetsiä Luken ohjeistuksen mukaisesti.
Tutkimusmetsissä on käynnissä olevia ja päättyneitä kokeita sekä kokeista vapaita alueita. Käynnissä oleva koe on aktiivisessa tutkimuskäytössä. Kokeelliselle metsäntutkimukselle ominaisia ovat pitkät aikasarjat, ja yksi koe saattaakin kestää kymmeniä vuosia. Kokeista vapaille alueille taas voidaan perustaa uusia kokeita tarpeen mukaan.
Tutkimusmetsien kokeista vapaiden alueiden metsänhoidossa tavoitteena on puuston määrän ja rakenteen suuri vaihtelu, joka luo tutkimusmahdollisuuksia tulevalle, osin avoinna olevalle kokeelliselle tutkimustoiminnalle.
