Maaseutualueiden köyhyys

Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä eläväksi määrittyy henkilö, joka kuuluu pienituloiseen kotitalouteen tai kotitalouteen, jonka työpanos on vuoden aikana vähäinen tai kotitalous kärsii vakavaa aineellista ja sosiaalista puutetta. Vähintään yhdellä kolmesta mittarista huono-osaiseksi määrittyvä henkilö katsotaan köyhyys- tai syrjäytymisriskissä eläväksi. 

Suomessa köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävien osuus on vaihdellut viimeisen viiden vuoden aikana 14 ja 17 prosentin välillä koko maan keskiarvolukujen mukaan. Vuonna 2023 osuus oli 16,9 prosenttia ja vuonna 2022 15,9 prosenttia. Kaupunkien läheisellä maaseudulla köyhyysaste on alhaisin, jossa se oli noin 8,8 prosenttia, ja kaupungeissa noin 16,8 prosenttia vuoden 2023 tietojen mukaan. Köyhyysaste on korkein harvaanasutulla maaseudulla, jossa se oli noin 19,7 prosenttia. 

Eurooppa 2020 -strategian mukaan EU:n köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla elävien määrän piti vähentyä vuoden 2008 tasolta 120 miljoonasta 100 miljoonaan vuoteen 2020 mennessä. Talouskriisi heikensi tämän tavoitteen toteutumismahdollisuutta eikä tavoitetta saavutettu. Maaliskuussa 2021 komissio asetti Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevassa toimintasuunnitelmassa (eur-lex.europa.eu) uuden yleistavoitteen: köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien henkilöiden määrää pyritään vähentämään vuoteen 2030 mennessä vähintään 15 miljoonalla. 

Köyhyys- tai syrjäytymisriskiä mittaava niin sanottu AROPE-indikaattori (At Risk of Poverty or Social Exclusion) on osa EU 2030 -strategian tavoitteiden seurantaa. Henkilö on köyhyys- tai syrjäytymisriskin alainen, jos kotitaloudessa ainakin yksi seuraavista ominaisuuksista toteutuu: pienituloisuus, vajaatyöllisyys tai vakava materiaalinen ja sosiaalinen puute. EU:n tilastovirasto, Eurostat uudisti köyhyys- tai syrjäytymisriski-indikaattorin osatekijöistä vajaatyöllisyyden ja vakavan aineellisen ja sosiaalisen puutteen määritelmiä vuonna 2021. Uuden määritelmän mukaiset tiedot ovat saatavissa Suomesta vuodesta 2018 alkaen.

Pienituloisia ovat henkilöt, jotka asuvat kotitaloudessa, jonka käytettävissä olevat rahatulot kulutusyksikköä kohti ovat alle 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta. Vajaatyöllisiä henkilöitä ovat kaikki ne henkilöt, joiden kotitalouden työpanos on tutkimusvuoden aikana alle 20 prosenttia kotitalouden mahdollisesta työpanoksesta. Mahdollinen työpanos tarkoittaa kotitalouden 18–64 -vuotiaiden henkilöiden (poislukien 18–24-vuotiaat opiskelijat, pääasiassa eläkeläisiksi itsensä ilmoittaneet henkilöt, henkilöt, jotka saavat eläketuloa sekä ne 60 vuotta täyttäneet, jotka eivät ole ollenkaan työelämässä ja joiden kotitalouden pääasiallinen tulonlähde ovat eläkkeet) yhteenlaskettuja teoreettisia työkuukausia vuodessa.  Indikaattoria ei muodosteta ollenkaan kotitalouksille, jotka koostuvat vain alaikäisistä lapsista, alle 25-vuotiaista opiskelijoista tai 65 vuotta täyttäneistä henkilöistä.

Vakavaa aineellista ja sosiaalista puutetta kokeviksi katsotaan ne henkilöt, joiden kotitaloudessa koetaan puutetta vähintään seitsemässä perustarpeessa kolmestatoista. Kotitaloustasolla perustarpeiden puutteita ovat maksuvaikeuksien kokeminen, vaikeudet selviytyä yllättävistä menoista, taloudella ei ole varaa autoon, proteiinipitoiseen ateriaan joka toinen päivä, viikon lomaan vuodessa kodin ulkopuolella, pitää kotiaan riittävän lämpimänä, tai ostaa uusia huonekaluja rikki menneiden tilalle. Henkilötasolla perustarpeiden puutteiksi katsotaan, ettei henkilöllä ole mahdollisuutta käyttää internetiä tarvittaessa, varaa ostaa joitakin uusia vaatteita käytettyjen tilalle, varaa kahteen pariin sopivia kenkiä, tai varaa käyttää pientä summaa rahaa omiin menoihin viikoittain, harrastaa jotakin säännöllisesti kodin ulkopuolella, tavata sukulaisia tai ystäviä kahvin tai ruoan merkeissä vähintään kerran kuukaudessa.  Lue lisää köyhyys- tai syrjäytymisriskin käsitteestä. 

Tiedot pohjautuvat otospohjaiseen EU:n Tulo- ja elinolotutkimukseen (EU statistics on income and living conditions, EU-SILC). Köyhyys- tai syrjäytymisriskiä mittaava AROPE-indikaattori lasketaan Tilastokeskuksessa.

Indikaattorin avulla voidaan arvioida maaseudun kehittämisohjelman toimenpiteiden vaikutusta maaseutualueiden työllisyyteen, elinvoimaisuuteen ja palvelujen saatavuuden kehittymiseen suhteessa yhteiskunnan yleiseen kehitykseen.

Indikaattoritietojen seuraava päivitys on keväällä 2026.