Geenireservimetsät

Suomessa on 44 geenireservimetsää, jotka sijaitsevat eri ilmastovyöhykkeillä. Geenireservimetsissä suojellaan metsäpuiden perinnöllistä monimuotoisuutta. Tavoitteena on ylläpitää kattavaa verkostoa männyn, kuusen ja hies- ja rauduskoivujen geenireservimetsiä.

Geenireservimetsät sijaitsevat Metsähallituksen hallinnoimissa monikäyttömetsissä, yhtiöiden mailla, luonnonsuojelualueilla, ja yksi myös yksityisomistuksessa olevalla maalla.

Kysymyksiä ja vastauksia

Mitä tarkoittaa perinnöllinen monimuotoisuus?

Perinnöllisellä eli geneettisellä monimuotoisuudella tarkoitetaan sitä, että saman lajin yksilöt ovat perimänsä suhteen keskenään erilaisia. Perinnöllinen, lajin sisäinen, monimuotoisuus on yksi osa luonnon monimuotoisuutta.

Liittyykö geeniperimän suojeluun velvoitteita?

Kyllä, velvoite geeniperimän suojelemiseen tulee kansainvälisistä sopimuksista, ja kansallisessa kasvigeenivaraohjelmassa linjataan geenivarojen suojelun ja kestävän käytön keskeiset periaatteet, tavoitteet sekä toimenpide-ehdotukset:

• YK:n yleissopimus (CBD) 1992 velvoittaa jäsenmaat suojelemaan luonnon monimuotoisuutta omassa maassaan
• Metsäpuiden geenivarojen suojelun edistymistä mitataan Euroopassa Forest Europe -prosessin kautta. Indikaattori 4.6 Geenivarat on kehitetty tätä tarkoitusta varten.
• FAO metsäpuiden geenivarojen suojelun ja kestävän käytön toimintasuunnitelma (Global Plan of Action)
• Suomen kansallinen geenivaraohjelma

Mikä on geenireservimetsä?

Geenireservimetsä on alue, jossa suojellaan tietyn puulajin perimää mahdollisimman monimuotoisena luonnon olosuhteissa, alkuperäisellä kasvupaikalla. Kuusen geenivarojen tärkein säilytysmenetelmä on geenireservimetsä.

Miksi geenireservimetsiä tarvitaan?

Geenireservimetsissä suojellaan luontaisesti Suomessa kasvavien puulajien geeniperimän monimuotoisuutta. Mitä monimuotoisempi lajin perimä on, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on sopeutua muuttuviin ympäristöolosuhteisiin kuten muuttuvaan ilmastoon.

Mikä on Luken rooli geenireservimetsissä?

Luke vastaa metsäpuiden geenivarojen monimuotoisuuden suojelusta kansallisen kasvigeenivaraohjelman mukaisesti. Se laatii geenireservimetsien hoitosuunnitelmat yhteistyössä maanomistajien kanssa ja huolehtii siitä, että geeniperimän monimuotoisuutta edistävät toimet tulevat tehtyä.

Luke myös raportoi metsäpuiden geenivarojen suojelun edistymisestä kansainvälisiin prosesseihin, joista keskeisimmät ovat Forest Europe (indikaattori 4.6 Geenivarat) ja FAO:n metsäpuiden geenivarojen suojelun ja kestävän käytön toimintasuunnitelma.

Onko geneettisen monimuotoisuuden suojelu geenireservimetsien avulla kansainvälinen toimintamalli?

Suojelu geenireservimetsien avulla on eurooppalainen toimintamalli. EUFORGEN (The Europan Forest Genetic Resources Programme) on eurooppalainen yhteistyöelin, joka on määritellyt tutkimustietoon pohjautuvat minimivaatimukset geenireservimetsille ja ylläpitää tietokantaa kaikista geenireservimetsistä Euroopassa.

Miten geenireservimetsiä hoidetaan?

Geenireservimetsiä hoidetaan metsänkäsittelytoimilla, joilla edistetään uudistumista ja ylläpidetään geneettistä monimuotoisuutta. Geenireservimetsissä metsikön uudistamisessa tulee aina käyttää sen omaa, luontaista alkuperää. Metsänhoidolla pyritään lisäämään siementuotantoa ja taimettumista ja näin ylläpitämään ja edistämään kohdelajin evolutiivista potentiaalia pitkällä aikavälillä.

Vaatiiko geenireservimetsissä tapahtuva metsäpuiden geenivarojen suojelu toistuvasti hoitohakkuita tai muita hoitotoimenpiteitä?

Kyllä. Geenivarojen monimuotoisuuden ylläpitäminen edellyttää, että geenireservimetsissä syntyy mahdollisimman paljon uutta sukupolvea, metsän uudistamiskierto on nopea ja että yhdessä metsässä olisi kaikkia ikäluokkia. Tämän vuoksi hoitotoimenpiteitä tarvitaan toistuvasti.

Miten metsänhoitotoimenpiteet edistävät geeniperimän monimuotoisuutta?

Geenireservimetsässä pyritään siihen, että mahdollisimman monet puuyksilöt kukkivat, tuottavat siitepölyä ja siemeniä ja että uutta puusukupolvea syntyy runsaasti. Nopea uusien sukupolvien syntyminen edistää evoluutiota ja sopeutumista muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin.

Lisätietoa geneettisen monimuotoisuuden ylläpitämisestä:

• Forest genetic resources management
• To save forests, cut some trees down, scientists say
• How is genetic diversity measured?

Miksi metsän jättäminen uudistumaan itsekseen ei riitä Lapinjärvellä?

Luontaisesti uudistumalla puut siementävät ja puiden siemenistä itää ja kasvaa uusia taimia. Kuusella luontainen uudistuminen onnistuu paremmin, jos metsään luodaan pieniä aukkoja, joissa luontaisesti syntyneet taimet pääsevät kasvamaan. Aukkojen avulla saadaan lisää valoa taimille ja lisätään niiden mahdollisuutta kasvaa puiksi, jotka aikanaan kukkivat ja tuottavat siitepölyä ja siemeniä.

Nopea uusien sukupolvien syntyminen edistää evoluutiota ja sopeutumista muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin. Lapinjärvellä uuden puusukupolven syntyminen luontaisesti on hidasta ja uusi sukupolvi syntyy monessa kohtaa myös liian harvana.

Lapinjärven metsässä on runsaasti luontaisesti syntyneitä taimia. Miksi hakkuut ovat silti tarpeen?

Lapinjärvellä on paikoitellen kohtia, joissa on runsaammin luontaisesti syntyneitä taimia, mutta on myös paljon kohtia, joissa taimia ei ole tarpeeksi runsaasti uudistumisen onnistumiseksi.

Onko hakkuissa huomioitu uhanalaiset lajit?

Metsähallitus ottaa tiedossa olevien uhanalaisten lajien esiintymät huomioon kunkin lajin statuksen ja elinympäristövaatimusten mukaan laadittujen Metsähallituksen omien ohjeiden sekä yleisten, lähinnä Suomen ympäristökeskuksen ohjeiden mukaan.

Alueelta ei korjata kuolleita puita pois, joten lahopuuhun sidonnaisen lajiston elinolosuhteet säilyvät näiltä osin ennallaan.

Miksi kuusen geeniperimää pitää suojella juuri Lapinjärvellä, eikö kohdetta voitaisi vaihtaa?

Lapinjärvi sopii kuusen geenireservimetsäksi erityisen hyvin, koska alueen ja sen puiden historia tunnetaan pitkältä ajalta. Alue on ollut tutkimusmetsänä jo vuodesta 1933 lähtien. Geenireservimetsän osalta tiedetään varmasti muun muassa se, että alueelle ei ole tuotu vierasta alkuperää olevia kuusentaimia. Luke on kartoittanut Etelä-Suomen kuusimetsiä, mutta korvaavaa geenireservimetsävaihtoehtoa ei ole löytynyt.