Vaelluskalojen elinympäristökunnostusten yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset

Ihmisten kokemat arvot ja taloudellinen toiminta saattavat muuttua vaelluskalojen elinympäristöjen muuttuessa. Vaelluskalojen ylös- ja alasvaelluksen helpottaminen edellyttää yleensä toiminnanharjoittajilta panostuksia, mitkä vaikuttavat vesivoimaloiden taloudelliseen tuottavuuteen. Osa näistä on suurempia kertainvestointeja ja osa tuotannonmenetyksiä, jos voimalaan ohjataan aikaisempaa pienempi vesimäärä. Elinympäristökunnostuksista seuraavia muutoksia alueiden virkistyskäyttöarvoissa ei vielä rakennetuissa vesissä tunneta.

Lukessa on kehitetty vesivoimayksikön taloudellisen aseman laskentamallia, jolla voidaan tukea päätöksentekoa tilanteissa, joissa vesivoimayksikön tulevaisuutta punnitaan. Pienikin vesivoima on taloudellisesti kannattavaa, jos voimalan tuotantopääoma on kunnossa. Uusien investointien tai mahdollisten velvoitemuutoksien vaikutus voi olla merkittävä etenkin pienempien voimaloiden taloudelliselle kannattavuudelle pidemmällä aikavälillä.

Aiempina vuosikymmeninä valtio on tukenut kannattamattomien laitosten korjausinvestointeja ja auttanut ne näin taloudellisesti kriittisten hetkien yli. Kasvavana vaihtoehtona on selvittää ja tarjota tällaisten laitoksien omistajille osarahoitetun eläkeputken vaihtoehto. Eläkeputkessa tuotanto voitaisiin lopettaa ja jokiluonto ennallistaa ennalta asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Kehitetyn laskentamallin tarkoituksena on auttaa löytämään niitä kohteita, joissa on yhteiskunnallisesti järkevintä tarjota vaihtoehtona toiminnasta luopumista. Lisäksi mallin avulla voidaan auttaa sopivan kauppahinnan löytämisessä.

Pienten ja keskisuurten vesivoimalaitosten päätöksentekotilanteiden tukena voi käyttää vesivoimalaskuria.

Vesistöjen käyttötarkoitukseen vaikuttavat myös ne arvot, joita rakennettu vesistö estää ja jotka vesistön ennallistamisella voitaisiin hiljalleen palauttaa. Ihmisten kokema arvo elinympäristöjen kunnostamisesta perustuu erityisesti ns. kulttuurisiin ekosysteemipalveluihin, eli virtaveden käyttöön liittyviin arvoihin (esim. virkistyskalastus, maisema) ja käytöstä riippumattomiin arvoihin (esim. luonnon monimuotoisuuden arvo, perintöarvo). Näille voidaan arvioida euromääräisiä hyötyjä erilaisin ympäristötaloustieteen keinoin.

Virkistyskäytön osalta merkittävien virtavesien kestävyyttä on tarkasteltu erittäin vähän siihen nähden, kuinka tärkeä rooli niillä on päivittäisessä luonnossa virkistäytymisessä ja matkailussa. Virkistyskäytölle voidaan arvioida hyötyjä joko todelliseen käyttäytymiseen perustuvien rahavirtojen (matkakustannukset, muut oheismarkkinat kuten vapaa-ajanasuntomarkkinat) tai muihin laajempiin arvoihin suuntautuvilla erityyppisten arvottamiskyselyiden avulla. Näiden arvojen lisäksi elinympäristöjen kunnostaminen voi tuottaa myös matkailun kasvua, jolloin aluetaloudellisia vaikutuksia voidaan arvioida mm. työllistymisen ja taloudellisen aktiivisuuden kautta.

Esimerkiksi Oulun Hupisaarten kaupunkipuiston virkistysarvoa mitattiin kyselytutkimuksen avulla. Siinä vastaajia pyydettiin arvioimaan, miten puiston mahdolliset kehittämis- ja kunnostustoimet muuttaisivat heidän tulevien käyntiensä määrää. Näitä kehittämisen mahdollisia kohteita olisivat puroihin syntyvä taimenen pysyvä kanta, kulttuuri- ja liikuntatapahtumien lisääminen sekä kahvila-ravintolapalveluiden laajentaminen ympärivuotiseksi. Kun purojen kunnostuksen suunnittelu- ja toteutuskustannuksia verrattiin kaupunkilaisten arvioituihin hyötyihin, osoittautuivat kehittämiseen suunnatut investoinnit kehittämiseen yhteiskunnan kannalta erittäin kannattaviksi.

Vesivoimalaitosten lyhytaikaissäädön vaikutuksia hydrologisiin olosuhteisiin ja elinympäristöihin suurissa ja pienissä voimatalousvesistöissä arvioidaan meneillään olevassa EcoRiver-hankkeessa. Ekosysteemipalveluiden arvoja kartoitetaan kyselytutkimusten avulla ja samalla mallinnetaan vesivoiman arvoa muuttuvilla energiamarkkinoilla mukaan lukien kysynnän joustavuus ja uudet energialähteet. Hankkeen lopputuloksena luodaan arviointikehikko, jota voidaan käyttää vesivoimatuotannon kohdevesistöjen ympäristötavoitteiden kehittämisessä.

SusHydro-hankkeen tutkimustyössä kehitetään monitieteisesti ohjenuoria vesivoimatuotannon ympäristöllisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävään hallintaan. Hankkeessa tarkastellaan vesivoimatuotannon hallinnan laillisia perusteita, kehitetään työkalua monimuotoisuuden kokonaisvaltaiseksi mittaamiseksi jokiympäristöissä, erilaisten toimenpiteiden yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä ja taloudellista arvoa, sekä niiden vaikutuksia sähkömarkkinoihin ja kasvihuonekaasupäästöihin.