2.5 Lajien geneettisen monimuotoisuuden suojelu: Monimuotoisuuden suojelusta tukea taimen- ja siikakantojen hoitoon

Taimen ja siika ovat tärkeitä kaupallisen ja vapaa-ajankalastuksen kohdelajeja. Erityisesti taimenkannat ja vaeltavat siikakannat ovat kuitenkin uhanalaisia. Syynä ovat vaellusesteet, kuten padot, jotka katkaisevat kulun lisääntymisalueille, riittämätön kalastuksensäätely sekä ympäristön muuttuminen. Jotta siika- ja taimenkannat säilyisivät elinvoimaisina ja niitä voisi tulevaisuudessa kalastaa kestävästi, on niiden perinnöllistä monimuotoisuutta vaalittava ja kasvatettava. 

Ekologisten ominaisuuksien perustalla oleva perinnöllinen muuntelu kertoo kalakantojen kyvystä sopeutua muutoksiin. Täsmällisten ja vaikuttavien kalastonhoitotoimenpiteiden suunnittelu ja kalakantojen perinnöllisen monimuotoisuuden turvaaminen edellyttävät ymmärrystä kantojen geneettisestä rakenteesta. 

Olemme selvittäneet taimenkantojen rakennetta useissa Suomen vesistöissä ja luoneet pohjan tietoperusteiselle kalakantojen hoidolle. Tyypillisesti tutkimusprojekteja on tehty yhteistyössä paikallisten kalatalousalueiden toimijoiden kanssa ja siten tutkimustieto on päätynyt suoraan paikallisten kalakantojen hoidosta päättäville tahoille.  

Taimen- ja siikakantojen monimuotoisuutta pyritään suojelemaan ja tukemaan monin keinoin. Taimenkantoja tuetaan lakisääteisesti hoitoistutuksin, joihin käytetään Luken ylläpitämiä, geneettisesti mahdollisimman monimuotoisia emokalastoja. Siikakantojen kestävää käyttöä olemme edistäneet selvittämällä geneettisin menetelmin kaupallisen kalastuksen siikasaaliiden kantaosuuksia. Tiedon perusteella voidaan säädellä siian kalastusta alueellisesti ja ajallisesti siten, ettei kalastuspaine kohdistu uhanalaisiin kantoihin. 

Olemme parhaillaan kehittämässä kustannustehokkaampaa geneettistä menetelmää siika- ja taimenkantojen tunnistukseen. Menetelmällä saadaan aiempaa tarkempaa tietoa siika- ja taimenkantojen geneettisestä rakenteesta ja perinnöllisestä muuntelusta.