Kalakantatyö ohjaa kestävää kalastusta

Tutkijamme tekevät vuosittain tutkimusmatkan Itämeren Suomen merialueelle selvittääkseen silakka- ja kilohailikantojen tilaa. Tutkimusmatkalla saatujen tietojen pohjalta määritellään vuosittaiset kalastuskiintiöt, joiden avulla silakan kalastusta on pystytty ohjaamaan niin, että silakkakanta ei vaarannu pitkällä aikavälillä.

Tutkimusmatka tehdään Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tutkimusalus Arandalla. Matka tehdään kaikuluotaamalla ennalta suunniteltua reittiä pitkin. Ensisijaisesti matkalla kerättyä tietoa hyödyntää ICES. Se antaa kanta-arvioihin perustuvan tieteellisen suosituksen suurimmista kestävistä saalismääristä, joiden perusteella Euroopan Komissio on jakanut eri maiden kalastuskiintiöt vuosittain.

Silakka ja kilohaili ovat muodostaneet viime vuosina 50–80 prosenttia Suomen kalasaaliista. Pohjanlahden silakkakannan kestävän kalastuksen raja-arvojen määrittäminen kansainvälisen merentutkimusneuvoston ICES:n standardimenetelmillä on ollut hankalampaa kuin muiden arvioitavien kalakantojen. Silakkakiintiöt- ja saaliit alkoivat laskea 2010-luvun loppupuoliskolla, ja vuosina 2020 ja 2021 silakoiden havaittiin laihtuneen.

Euroopan Komissio ehdotti vuonna 2023 täydellistä kalastuskieltoa Itämeren pääaltaan sekä Pohjanlahden silakkakannoille vuodeksi 2024. Vuoden 2023 tutkimusmatkamme osoitti, että kanta oli jo selvästi vahvistunut, mistä syystä Luken tutkijat eivät pitäneet täyskieltoa tarpeellisena.

Silakan kalastuksesta on Itämeressä myös hyötyä siellä rehevöityneessä meressä silakan ja kilohailin kalastus on tehokkain yksittäinen tapa poistaa sinne jo kulkeutuneita ravinteita. Itämerestä pyydetystä silakasta tehtyä kalajauhoa hyödynnetään myös kirjolohen kasvatuksessa, pyrkimyksenä vähentää kirjolohen mereen tuottamaa ravinnekuormitusta sisäisellä ravinnekierrolla.