Sekapuustoisuuden suosiminen lisää metsien kokonaiskestävyyttä

Metsänkasvatus Suomessa on ollut perinteisesti havupuita suosivaa yhden puulajin tasaikäistä metsänkasvatusta. Metsänhoidon käytäntöjä on päivitettävä, jotta voidaan varautua ilmastonmuutokseen ja sovittaa yhteen metsien käytön tavoitteita. Yksi ratkaisu metsien kokonaiskestävyyden lisäämiseen ovat sekametsät.

Ilmaston lämpeneminen lisää metsätuhoja erityisesti kuusikoissa. Ilmastonmuutokseen voidaan varautua lisäämällä metsänkasvatuksessa männyn ja rauduskoivun sekä muiden, vähemmän käytettyjen lehtipuiden osuutta. 

Kuusen kasvattaminen on edelleen taloudellisesti kannattavinta. Sekametsissä on kyse paitsi mahdollisiin tulevaisuuden tuhoihin varautumisesta myös erilaisten tavoitteiden yhteensovittamisesta. Sekametsien perustamisella ja kasvatuksella pyritään sovittamaan yhteen metsien puuntuotantoa, hiilensidontaa, tuhonkestävyyttä ja monimuotoisuutta.

Sekä yhden puulaajin metsää että sekametsää perustettaessa olisi tärkeää valita oikeat puulajit oikeille kasvupaikoille. Tuoreilla ja sitä viljavammilla kasvupaikoilla kuusen istutus voi olla myös tulevaisuudessa vallitseva uudistamismenetelmä, mutta rauduskoivua tulisi suosia nykyistä laajemmin uudistamisessa. Nykyiset viljelykuuset kasvavat tutkimuksemme mukaan niin nopeasti varhaisvaiheessa, että viljelykuusikossa luontainen rauduskoivu voi muodostaa tasatahtiin kasvavan sekametsän.

Tietoa puulajien välisistä eroista uudistamistuloksessa samalla kasvupaikalla on tuotettu Sekametsien kasvatusmallit -hankkeessa (2020–2023). Hanke oli osa maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta. Toimenpiteillä pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja varastoja.