15.5 Luonnon monimuotoisuuden suojelu: Monitavoitteisuutta kaupunkimetsien hoitoon

Kaupunkimetsät ovat paitsi tärkeitä virkistäytymisen paikkoja ihmisille myös tärkeitä elinympäristöjä monille lajeille. Kaupunkimetsien puiden ikäjakauma, lajisto ja lahopuupitoisuus ovat tutkimusten mukaan lähempänä luonnontilaista kuin talousmetsää. Kaupunkimetsien hoidossa onkin mahdollista sovittaa tehokkaasti yhteen virkistysarvojen edistäminen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. 

Liito-orava on EU:n habitaattidirektiivin mukaan tiukasti suojeltava laji. Liito-oravaa käytetään niin sanottuna indikaattorilajina kestävälle metsätaloudelle ja elinympäristöjen korkealle arvolle. Sen pesimä- tai lepopaikkojen huonontaminen ja tuhoaminen on kielletty. Liito-oravan suurimpia uhkia ovat sopivien elinympäristöjen väheneminen sekä pilkkoutuminen pienemmiksi ja toisistaan eristyneiksi alueiksi. Tutkimme, miten kaupunkivirkistysmetsien hoito vaikuttaa liito-oravan elinympäristöihin ja niiden välisiin yhteyksiin. Tutkimuksen kohteena oli Laajavuoren virkistysmetsäalue Jyväskylässä. 

Tulosten mukaan virkistysarvojen vaaliminen kaupunkimetsien hoidossa edistää myös liito-oravan suojelua. Kustannustehokkaita käsittelytapoja ovat esimerkiksi avohakkuista luopuminen sekä kaikista hakkuista luopuminen metsiköissä, joissa on järeitä haapoja. Liito-oravan suojelutoimien lisääminen on kustannustehokkaampaa, kun kaupunkimetsiä on jo hoidettu virkistyshyötyjä silmällä pitäen. 

Tutkimuksen tulokset auttavat hoitamaan kaupunkimetsiä kustannustehokkaasti niin, että samalla edistetään sekä liito-oravan suojelua että virkistyskäytön mahdollisuuksia.