Peltojen vesieroosio

Vesieroosio (eroosio) on sadannan ja veden pintavalunnan aiheuttamaa maa-aineksen irtoamista maaperästä ja sen kulkeutumista maan pinnalla. Peltomailla eroosioon vaikuttavat maanpinnan muodot, ilmasto- ja sääolosuhteet, kasvipeitteisyys, maalaji, maan rakenne ja orgaanisen aineen määrä, maan muokkaus sekä salaojitus. 

Eroosiolla on merkittävä vaikutus pintavesien laatuun ja vesiekosysteemeihin. Maa-aineksen mukana vesistöihin kulkeutuu fosforia, joka aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä. Lisäksi vesistöihin päätynyt maa-aines samentaa vettä ja aiheuttaa liettymistä. Eroosio johtaa myös peltomaiden pintamaan, ravinteiden ja hiilen hävikkiin sekä muutoksiin maan rakenteessa, koostumuksessa ja pinnanmuodoissa, mikä heikentää peltojen tuottavuutta.

Peltojen eroosiota ja sen haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää esimerkiksi talviaikaisen kasvipeitteen avulla sekä jättämällä vesistöjen varsille kalteville rinteille suojavyöhykkeitä. Suorakylvö, kevennetyt muokkausmenetelmät ja orgaanisen aineen määrän lisääminen maaperässä vähentävät myös eroosiota.

Peltomaiden eroosiota on arvioitu Suomessa koko maan tasolla RUSLE-mallilla (Räsänen 2024), joka arvioi eroosiota pitkän aikavälin keskimääräisissä sää- ja ilmasto-olosuhteissa. Malli kuvaa maaperästä irronneen ja liikkeelle lähteneen maa-aineksen määrää hilamuodossa (2 m × 2 m), mutta se ei arvioi vesistöihin päätyneen maa-aineksen määrää. Koko maan kattava arvio tehtiin Ruokaviraston vuoden 2023 lohkokohtaisia kasvi- ja toimenpidetietoja hyödyntäen. Kasvitiedot sisälsivät 180 eri kasvia ja toimenpidetiedot sisälsivät tiedot talviaikaisen kasvipeitteen toteutuksesta (aito kasvipeite, sänki, kevennetty muokkaus, kasvijäte ja kasvipeitteetön). Talviaikaisen kasvipeitteen vaikutusta eroosion suuruuteen arvioitiin vertaamalla laskennallisia eroosioarvoja toteutetulla kasvipeitteellä ja ilman kasvipeitettä (kasvipeitteetön).

Arvion mukaan Suomen peltomaiden keskimääräinen eroosio oli 570 kg/ha vuodessa, vaihteluvälin ollessa kuntatasolla 120–1760 kg/ha vuodessa. Kaikkien peltomaiden kokonaiseroosio oli yli 1,3 miljoonaa tonnia vuodessa. Talviaikaisen kasvipeitteen arvioitiin vähentävän eroosiota koko maan tasolla 50 % (44–56 %) verrattuna tilanteeseen ilman talviaikaista kasvipeitettä. Kuntatasolla kasvipeitteen eroosiota vähentävä vaikutus vaihteli välillä 21 % (18–24 %) ja 61 % (54–70 %). Talviaikaisen kasvipeitteen torjuntatehokkuus oli alhaisinta useissa Länsi-, Lounais- ja Etelä-Suomen rannikkokunnissa. Lisäksi talviaikainen kasvipeitteisyys ei kohdentunut erityisesti korkean eroosion ja suuren peltopinta-alan kuntiin. Arviot kuitenkin osoittavat talviaikaisen kasvipeitteen merkittävän roolin eroosion torjunnassa.

Arviot ovat laskennallisia, ja niihin liittyy väistämättä epävarmuuksia. RUSLE tuottaa kuitenkin tarkkuudeltaan samansuuntaisia tuloksia Suomessa kuin muualla. Uusimmat tulokset eivät myöskään ole täysin vertailukelpoisia aikaisempiin Suomessa tehtyihin arvioihin, erityisesti eroosion absoluuttisen suuruuden suhteen, sillä mallissa käytettyjä tausta-aineistoja on ajantasaistettu ja niissä on tapahtunut muutoksia.

Huom. Tietokantataulun vuosien 2019 ja 2023 eroosioarviot eivät ole täysin vertailukelpoisia arvioissa käytettyjen tausta-aineistojen muutoksien ja päivityksien vuoksi. Vuoden 2023 eroosioarviot ovat tästä johtuen hieman suurempia kuin vuoden 2019 arviot.

Peltojen vesieroosio on yksi Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) vaikuttavuusindikaattoreista. Indikaattorin avulla pyritään arvioimaan vesieroosion suuruutta ja seuraamaan eroosiota ehkäisevien toimenpiteiden vaikutuksia. Vesieroosioon liittyvää indikaattoria on laskettu Luonnonvarakeskuksessa (Luke) hyödyntäen yleisesti käytettyä RUSLE-mallia (Revised Universal Soil Loss Equation). Malli kuvaa pitkän aikavälin keskimääräiseen sadantaan perustuvaa eroosiota yksikössä tonnia/hehtaari/vuosi.

Eroosiolla tarkoitetaan tässä yhteydessä maaperästä irronneen ja liikkeelle lähteneen maa-aineksen määrää. Indikaattori ei ota huomioon vuosittaista säävaihtelua eikä vesistöihin päätyneen maa-aineksen määrää, vaikka se antaakin viitteitä tästä.