Luonnon monimuotoisuus yritetään kääntää elpymisuralle täsmentämällä ongelmanmäärittelyä, satsaamalla tiedontuotantoon ja soveltamalla saatua ymmärrystä luontoa kunnioittavaan päätöksentekoon. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö ovat Suomessa avainasemassa. Ministeriöt kaipaavat päätöksentekoon tarkempaa tietoa luonnon elpymisen ja ohjauskeinojen vaikutuksista. Yhteisenä pyrkimyksenä on luoda strategista voimaa luonnon elvyttämiseksi.
YK:n biodiversiteettisopimuksen Kunming-Montreal-prosessi kehotti satsaamaan entistä kohdennetummin luonnon monimuotoisuuden suojeluun, kestävään käyttöön sekä geeniresurssien saatavuuteen ja käytöstä koituvien hyötyjen ja haittojen oikeudenmukaiseen jakautumiseen. Tätä järkevämpää tavoitetta on vaikea kuvitella tähän päivään.
Euroopan unioni on globaali edelläkävijä monimuotoisuuden suojelussa ja sen monimuotoisuuspolitiikka on ollut pitkälti strategista. Pyrkimyksenä on ollut valtavirtaistaa ja juurruttaa monimuotoisuuden suojelu tieteellisen tiedon, taloudellisten kannusteiden sekä jäsenvaltioiden ja kansallisen yhteistyön keinoin. Tässä ei ainakaan vielä ole onnistuttu, vaan lajien ja elinympäristöjen ahdinko on jatkunut. Koska strateginen lähestymistapa ei ole tuottanut toivottua tulosta, on EU tuomassa biodiversiteettistrategian osaksi kansallista päätöksentekoa sitovat suojelutavoitteet ehdotetulla luonnon ennallistamisasetuksellaan.
Suomi on omalta osaltaan sitoutunut pysäyttämään luontokadon. Uudistunut luonnonsuojelulaki, viimeistelyssä oleva kansallinen luonnon monimuotoisuusstrategia 2035 ja valmistelussa oleva kaavoituslaki tähtäävät luontokadon kääntämiseen. Myös esimerkiksi biotalousstrategia ja metsästrategia tukevat luonnon monimuotoisuuden elpymistä. Suomessa jos missä on korostunut strateginen ote monimuotoisuuden suojelussa. EU:n aloitteita ennallistamisasetuksesta ei ole Suomessa otettu pelkästään ilolla vastaan.
Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) ja ympäristöministeriö (YM) toimivat luontokadon vastaisen työn ytimessä. Ministeriöiden hallinnolliset perinteet ja hallinnonalan kantavat ideat poikkeavat toisistaan, samoin niiden toimintakentät ja tehtävät luontopolitiikassa. Hallinnonalojen strateginen pyrkimys on kuitenkin sama: luontokadon kääntäminen luontopositiivisuudeksi.
Lawrence Freedman (The Strategy, Oxford University Press, 2013) on määritellyt strategian taidoksi luoda voimaa. Strateginen monimuotoisuuspolitiikka on kyvykkyyttä luoda keinoja, jotka toimivat, vaikuttavat ja voimaannuttavat halutulla tavalla. Strategiseen monimuotoisuuspolitiikkaan kuuluu välillä kiivaskin keskustelu välitavoitteista ja keinoista, ei monimuotoisuuden turvaamisen tärkeydestä itsessään. Yleensä tutkitun tiedon tarve koskeekin juuri keinoja ja välineitä.
Suomalaiselle hallintotavalle tyypillisesti tieto painaa päätöksenteossa. Yhtäältä monimuotoisuuspäätösten perustaksi tarvitaan tutkittua, mitattua tietoa luonnosta ja sen muutoksesta. MMM:n huomio on ennen kaikkea suojelualueiden ulkopuolisissa alueissa ja siellä luonnon monimuotoisuuden kestävässä käytössä ja hoidossa, etenkin kokonaiskestävyyden näkökulmasta, ja siinä miten monimuotoisuus vaikuttaa esimerkiksi ihmisten hyvinvointiin. YM:n huomio taas on erityisesti uhanalaisten lajien ja elinympäristöjen elinvoimaisuudessa, siinä miten luontokatoa kampataan yhdessä ilmastonmuutoksen ja saastumisen vastaisen työn kanssa.
Monimuotoisuuspolitiikan näkökulmasta ministeriöiden suhde strategiseen, siis yhteistyöhön ja tutkittuun tietoon perustuvaan monimuotoisuuden suojeluun on monipuolinen ja lupaava. Lausunnolla oleva kansallinen luonnon monimuotoisuusstrategia 2035 on tästä esimerkki.
Valtaosa Suomen luonnosta sijaitsee suojelualueiden ulkopuolella, jonne kohdistuvat luonnon monimuotoisuuden toimenpiteet ovat siten erityisen tärkeitä luontokadon pysäyttämiseksi. Luonnon elpyminen ihmisen muokkaamilla alueilla ja asukkaiden päivittäinen luontokontakti vaikuttavat terveyteen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kokeilut, onnistumiset ja esimerkit tuottavat uusia liiketoimintamalleja ja toimeentulolähteitä.
Instrumenttien kehittäminen ja kokeilu sekä erityisesti niiden talous-, oikeus, ja luontovaikutusten arviointi ja puntarointi ovat keskeinen osa tulevaa monimuotoisuusstrategian toimintaohjelmaa. Se lopulta testaa ministeriöiden luoman strategisen voiman auttaa juurruttamaan luontoa elvyttäviä käytäntöjä. Ennen kaikkea tämä edellyttää suomalaisilta talkoohenkeä, tutkittua arkeen istuvaa tietoa ja järkeviä päätöksiä. Me kaikki elämme luonnosta, luonnossa.
Katso video, jossa maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön kansliapäälliköt keskustelevat luonnon monimuotoisuuden tärkeydestä ja tarpeesta tutkitulle tiedolle päätöksenteon tukena.
Blogin kirjoittaja on Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittaman Elonkirjon köyhtymisen ympäristölliset ja yhteiskunnalliset yhteydet (BIOD) -tutkimusohjelman ohjelmajohtaja. BIOD tutkii elonkirjoa hyvinvoinnin edellytyksenä ja tuottaa tietoa luontopositiivisten päätösten tekoon.
BIOD-ohjelman muodostaa kolme konsortiota eli hankekokonaisuutta, jotka täydentävät toisiaan ja tuovat ratkaisuja siihen, miten elonkirjon köyhtymistä ehkäistään ja millaisia ovat ihmistoimien vähemmän tunnetut vaikutukset elonkirjoon.
