Suomalaista ruoantuotantoa on kehitettävä kokonaisuutena

Pohjoisten alueiden merkitys maailman kestävälle ruoantuotannolle ja ruokaturvalle kasvaa tulevaisuudessa, kun ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus ja eroosio uhkaavat laajoja viljelyaloja maailmanlaajuisesti.

Boreaalisella alueella ilmastonmuutoksen ennustetaan pidentävän kasvukautta ja lisäävän jo nyt erinomaisia vesivaroja. Ruoantuotanto vaatii kuitenkin paljon resursseja, minkä seurauksena sillä on suuri ympäristöjalanjälki. Ruoantuotannon suunta onkin saatava käännettyä kohti kestävämpiä toimintatapoja. Samaan aikaan on tärkeää huolehtia myös huoltovarmuudesta ja kannattavuudesta.

Vuonna 2023 julkaisemassamme Ruokavisiossa vuoteen 2040 ja siitä johdetussa politiikkasuosituksessa esitetään ratkaisuja ruoantuotannon kestävyyden turvaamiseen. Tuotantoa voidaan tehostaa keinoilla, jotka edistävät samalla maan kasvukuntoa, hiilensidontaa ja luonnon monimuotoisuutta. Yksi esimerkki tällaisista keinoista on uudistava viljely. 

Tuotantoeläinten ravitsemuksessa voitaisiin hyödyntää nykyistä tehokkaammin ihmisravinnoksi kelpaamattomat teollisuuden sivuvirrat ja nurmet, jolloin ihmiset ja eläimet eivät kilpaile samasta ravinnosta. Lisäksi tulee panostaa tuotantoeläinten hyvinvointiin ja huomioida lajityypilliset tarpeet.

Monimuotoisuutta tulisi parantaa koko tuotantoketjussa maaperän mikrobeista ja tuotantomenetelmien monipuolisuudesta kasvien ja eläinten perinnölliseen monimuotoisuuteen. Muutosten pohjaksi tarvitaan lisää ymmärrystä nykyisten toimintatapojen monimuotoisuusvaikutuksista.

Myös teknologialla on merkittävä rooli kestävän ruoantuotannon edistäjänä. Esimerkiksi geeniteknologia on tehokas menetelmä, joka on todennäköisesti tulevaisuudessa hyväksytty kestävän ruoantuotannon kehittämisen työkalu. Ruokasektorin kestävyyttä voidaan parantaa myös perinteisiä tuotantomuotoja täydentävillä uusilla tuotantotavoilla kuten solumaataloudella, kasvien vertikaaliviljelyllä ja kalojen kiertovesikasvatuksella.