Siirry pääsisältöön

Puiden tilavuusmallit on päivitetty vastaamaan pääpuulajien runkojen solakoitumista

Tehokkaasti toimiakseen metsätalous tarvitsee tietoa siitä, paljonko puuta on käytettävissä eri tarkoituksiin mukaan lukien metsien suojelu ja hiilinielujen ylläpito, miten puuston määrä kehittyy ja mitä puutavaralajeja on saatavissa. Kaikissa puuston määrään ja kehitykseen liittyvissä laskelmissa tarvitaan puiden tilavuusmalleja. Esimerkkejä tällaisista laskelmista ovat eri toimijoiden laatimat metsäsuunnitelmat, valtakunnan metsien inventointi sekä kaikki hakkuumahdollisuuksiin ja hiilensidontaan liittyvät laskelmat. Yleisimmin tarvitaan mallia, jolla voidaan laskea puun rungon tilavuus sen läpimitan ja pituuden avulla. 

Uudet mallit runkojen tilavuuden laskentaan perustuvat laserkeilaukseen 

Suomessa on käytetty vuodesta 1982 lähtien Jouko Laasasenahon väitöskirjassaan julkaisemia malleja. Vuosien saatossa muun muassa metsänhoitomenetelmät ja puiden jalostus ovat vaikuttaneet puiden runkojen muotoon. Siksi on syntynyt tarve päivittää mallit uusien aineistojen avulla. Vanhat mallit perustuvat 60- ja 70-lukujen vaihteessa kiipeämällä mitattuihin runkoihin. Mallien päivitystä varten kerättiin 80- ja 90-luvuilla aineistoa myös kaadetuista koepuista. Sekä kiipeämällä mittaaminen että kaatokoepuiden mittaaminen ovat liian hitaita ja kalliita mittaustapoja, ja siksi tarvittiin uusi menetelmä. 

Uusien mallien aineistona on käytetty vanhojen aineistojen lisäksi maalaserkeilauksella VMI-koealoilta kerättyä mittaustietoa. Maalaserkeilaus tuottaa pistepilven, josta voidaan rekonstruoida pystypuiden runkokäyrä kiipeämättä. Tämäkään menetelmä ei ole ongelmaton, sillä muiden puiden ja oksien aiheuttamat näkemäesteet ja esimerkiksi kova tuuli voivat aiheuttaa epätarkkuutta mittaustulokseen. 

Varttunutta mäntymetsää. Kuva: Erkki Oksanen

Alueelliset ja maaperästä johtuvat erot näkyvät runkomuodossa 

Uusissa malleissa puiden tilavuus mallinnetaan suhteessa sellaiseen sylinteriin, jonka läpimittana on puun kannonkorkeusläpimitta ja korkeutena puun pituus. Tämä suhde (eli puun muotoluku) puolestaan vaihtelee rungon koon, maaperän (suo vai kangas) ja alueen lämpösumman suhteen, samoin kuin käytettyjen aineistojen välillä. Uusilla tilavuusmalleilla muotoluku on rajattu siten, että pienillekin puille saadaan looginen tilavuusennuste, kun vanhoilla malleilla hyvin lyhyille puille saatiin aivan liian suuria tilavuusennusteita. Lämpösumman vaikutus runkomuotoon on sitä suurempaa, mitä pohjoisemmaksi mennään. 

Rungot aiempaa solakampia 

Puiden runkomuoto oli ajan mukana muuttunut kaikilla puulajeilla aiempaa solakammiksi. Muutos näkyy erityisesti puiden tyviosissa, jotka eivät ole nykyisin niin kartiomaisia kuin aiemmin. Pienentyvät tilavuudet näkyvät erityisesti pienentyvinä tukkipuun osuuksina, mutta toisaalta sahauksen kannalta solakampi muoto on hyvä asia. 

Uusien mallien merkitystä arvioitiin laskemalla valtakunnan metsien 11 inventoinnin koepuille tilavuudet kaikkien kolmen aineiston malleilla. Maalaserkeilaukseen perustuvalla mallilla laskettu kokonaistilavuus oli 1.4% pienempi kuin Laasasenahon aineistoon perustuvilla malleilla. Selkeä ero tilavuuksissa kertoo, että uudet mallit on syytä ottaa käyttöön kaikissa metsätalouden laskentajärjestelmissä.