Nykyinen ja etenkin tuleva lainsäädäntö ohjaa ja velvoittaa turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Usea laki tai asetus on valmisteilla Euroopan unionissa sekä kansallisella tasolla eikä lopputuloksesta ole vielä varmuutta. Suomalaisen virkahenkilöstön, liike-elämän ja kuntien suhtautuminen luontokadon torjuntaan on kuitenkin rohkaisevaa jo nyt.
Tulevalla hallituksella on edessään monta tärkeää luontopoliittista lainsäädäntötyötä. Alueidenkäyttölain valmistelu tulisi käynnistää ja saada mahdollisesti voimaan rakentamislain kanssa vuoden 2025 alussa. Ympäristöministeriö on ehdottanut erityistä luontolakia turvaamaan luonnon monimuotoisuutta, ja myös se on lainsäätäjää odottamassa.
Eduskuntavaalien alla oikeistopuolueet suhtautuivat nuivasti uuteen luontokatoa ja ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista koskevaan, alati tiukemmaksi ehdotettuun kansalliseen ja EU:n lainsäädäntöön. Vaalien jälkeen lausumat ovat tasoittuneet ja keskusteluvaraa on alkanut löytyä.
Ympäristöministeriö tilasi selvityksen luontolaista, siis erilaisista tavoista, joilla luonnon monimuotoisuuden turvaaminen voidaan sisällyttää laajasti lainsäädäntöön ja sitä kautta nykyistä laajemmin politiikan valmisteluun ja toimeenpanoon. Samaan sektorien yli ja läpi osoittavaan lähestymistapaan perustuu myös vuoteen 2035 ulottuva kansallinen luonnon monimuotoisuusstrategia ja sen toimintaohjelma.
Taustalla vaikuttaa luonnon monimuotoisuuden jatkuva hupeneminen ja tarve luontokadon pysäyttämiseksi Euroopan unionin biodiversiteettistrategian mukaisesti vuoteen 2030 mennessä. Koska vapaaehtoinen, strateginen monimuotoisuuspolitiikka ei ole tuottanut tulosta, on EU säätämässä velvoittavaa ennallistamisasetusta monimuotoisuustavoitteiden saavuttamiseksi.
Euroopan komission kesän 2022 ehdotuksessa ennallistamisasetukseksi tavoitellaan konkreettisia velvoittavia lainsäädännöllisiä toimia luonnon tilan parantamiseksi myös suojelualueiden ulkopuolella niin, että biodiversiteettistrategian ja lajien ja luontotyyppien suojelun tavoitteet toteutuvat. Tämä on kovaa tekstiä suomalaiseen monimuotoisuuskeskusteluun.
Velvoittavan lainsäädännön ja alueidenkäyttölain muotoilujen odotuksessa kunnat ovat jo lähteneet monimuotoisuustyöhön. Vaikka hidastuksia ilmenisi, kunnilla, erityisesti suurimmilla kaupungeilla on jo työkaluja tarttua toimeen. Esimerkiksi Tampereella on Luonnon monimuotoisuusohjelma 2021–2030, Turku on mukana vihreä kaupunki aloitteessa (Green City Accord), ja Lahti on ollut aktiivinen kehittämään ekologista kompensaatiosta instrumenttia yleis- ja asemakaavoitukseen. Kuten Kuntaliiton Yhdyskunta ja ympäristö -yksikön johtaja Miira Riipinen aiemmalla BIOD-videolla kertoi, kunnilla on tahtoa ja jo nyt monia mahdollisuuksia ryhtyä toimeen jo nyt.
Yksi tärkeimmistä instrumenteista luontokadon hillinnässä tulee olemaan aina vain strategisempaan suuntaan muotoutumassa oleva alueidenkäyttölaki. Laki on tärkeä koska sillä säännellään sitä toimintatilaa, jossa aineellista ja vapaaehtoista maankäytön suunnittelun ja päätöksenteon luontopolitiikkaa harjoitetaan. Maakunta- ja yleiskaavan tasolla alueidenkäyttölaki tarjoaa yhteistoiminnallisen tilan, jossa eri puolueet voivat konkretisoida tavoitteitaan, keinojaan ja välineitään ja ennen kaikkea antaa niille perusteita ja perusteluita. Se on juuri tämä normatiivisen pelin tila, jossa monimuotoisuuden suojelun ilmapiiri ja konkreettiset teot tulevat yhdessä luoduiksi ja toimeenpannuiksi.
Alla olevalla videolla Lahden kaupungin yleiskaavoittaja Sanna Suokas konkretisoi tarvetta huolehtia asukkaiden lähiluonnosta ja sen saavutettavuudesta. Kenties erityisesti kaupungeissa, joissa luontoa on vähemmän tai paradoksaalisesti kauempana asukkaista, luontokatoon ja monimuotoisuuden tilan parantamiseen on alettu suhtautua vakavasti ja etsiä omia ainutlaatuisia ja innostavia tapoja turvata sitä. Suurimmat kaupungit – ei vain Suokkaan Lahti – tukeutuvat luontoviisaaseen kaupunkisuunnitteluun, vapaaehtoisen ekologisen kompensaation valtavirtaistamiseen ja puistotoimen kohteiden ja käytäntöjen rikastuttamiseen. Näin pyritään turvaamaan kaupunkilaisten, mutta kenties erityisesti luontokadon suhteen haavoittuvimmassa tilanteessa olevien ihmisten lähiluonto ja luontokosketus.
Monimuotoisuus luonnon piirteenä ei ole yksityisasia. Myöskään luontokato ei ole yksityinen asia, ehkä vähiten kaupungeissa. Luonnon monimuotoisuus on yhteisvarantoa – jokaisen omaisuutta, jonka tuottamat hyötyvirrat, esimerkiksi lähiluonnon hyvinvointi- ja terveysvaikutukset, kuuluvat kaikille asukkaille. Siksi jokainen, mutta erityisesti jokaista edustavat kunnat ovat luontokadon kääntämisessä avainasemassa ja vastuussa. Kaupunkien maankäytön suunnittelijat – mutta enemmän myös päättäjät – ovat alkaneet suhtautua tähän vastuuseen miltei oikeutena.
Vaikka luontokadon pysäyttämisen ja kääntämisen valmisteilla oleva lainsäädäntö hidastelisi tai astuisi voimaan kapeampana kuin suojeluasiantuntijat tähdelliseksi katsovat, suomalaisen virkahenkilöstön, liike-elämän ja kuntien suhtautuminen luontokadon torjuntaan on rohkaisevaa. Entistä tärkeämmässä osassa ovat kunnalliset päättäjät ja alueidenkäytön suunnittelusta vastaavat. Kaavoitusmonopolin haltijoilla on valtaa luoda monimuotoisuuden turvaamisen voimaa yhdessä yritysten ja asukkaiden kanssa. Tarvitaan vain yhdessä koeteltua kekseliäisyyttä, rohkeutta ja moninaista oikeudentuntoa – toisin sanoen biodiversiteettiä kunnioittavaa johtajuutta. Sitä samaa voidaan edellyttää myös lainsäätäjiltä.
Videolla Lahden kaupungin yleiskaavoittaja Sanna Suokas konkretisoi tarvetta huolehtia asukkaiden lähiluonnosta ja sen saavutettavuudesta.
Blogin kirjoittaja on Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) (www.aka.fi) (www.aka.fi) (www.aka.fi) rahoittaman Elonkirjon köyhtymisen ympäristölliset ja yhteiskunnalliset yhteydet (BIOD) -tutkimusohjelman ohjelmajohtaja. BIOD tutkii elonkirjoa hyvinvoinnin edellytyksenä ja tuottaa tietoa luontopositiivisten päätösten tekoon.
BIOD-ohjelman muodostaa kolme konsortiota eli hankekokonaisuutta, jotka täydentävät toisiaan ja tuovat ratkaisuja siihen, miten elonkirjon köyhtymistä ehkäistään ja millaisia ovat ihmistoimien vähemmän tunnetut vaikutukset elonkirjoon.
