Maaperän toiminnallisen monimuotoisuuden huomioiminen on tärkeää
Maaperän mikrobit säätelevät turvemaiden kasvihuonekaasupäästöjä. Tutkimme Lukessa soiden vesitalouden muutosten, esimerkiksi ojituksen ja vettämisen, vaikutusta mikrobien toiminnalliseen monimuotoisuuteen. Eri aikoina eri mikrobiryhmät ja niiden geenit ovat aktiivisia, mikä vaikuttaa esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöihin. Tietoa tarvitaan soiden ennallistamistoimenpiteiden suunnittelussa, ennallistamisen seurannassa ja sen hyötyjen arvioimisessa sekä turvemaiden kestävän käytön edistämisessä.
Tunnistamme kasvihuonekaasuihin ja hiilen kiertoon vaikuttavia keskeisiä mikrobiryhmiä ja niiden muutoksia erilaisissa maankäyttömuodoissa EU:n Biodiversa-verkoston rahoittamassa MiDiPeat-hankkeessa (2024–2026). Liitämme muutokset tarkemmin kasvien toiminnallisiin ryhmiin, kuten putkilokasveihin, rahkasammaliin ja metsäsammaliin sekä turpeen biokemialliseen laatuun.
Ennallistamme kaksi ojitettua suota Pallaksen alueella Luoteis-Lapissa ja kaksi Latviassa EU:n LIFE-verkoston rahoittamassa LIFE PeatCarbon -hankkeessa (2022–2027). Tavoitteenamme on hillitä ilmastonmuutosta vähentämällä turvemaiden kasvihuonekaasuja Latviassa ja Suomessa. Kehitämme innovatiivisia mittausmenetelmiä kasvihuonekaasujen, hydrologian, kasvillisuuden ja aktiivisten mikrobien monimuotoisuuden ja toiminnallisuuden tason tutkimiseen. Muutosten seurantaa varten kehitämme toistettavia ja siirrettäviä kaukokartoitukseen perustuvia seuranta- ja mallintamistyökaluja.
Puuperäisillä maanparannusaineilla on havaittu potentiaalia lisätä maaperämikrobien biomassaa ja hiilen määrää. Pienet mikroskooppiset maaperäeläimet ovat tärkeitä eloperäisen kasvimateriaalin hajottajia, joiden merkitys ravinteiden kierrossa on kiistaton. Tuotamme uutta tietoa maaperäeläinten monimuotoisuudesta ja roolista maatalousmaissa, joihin on lisätty puuteollisuuden sivuvirroista valmistettuja maanparannusaineita. Suomen Akatemian rahoittama SOFASU-hanke (2023–2027) valottaa ravintoverkon huonosti tunnettujen maaperäeläinten roolia hiilen pysyvyydessä ja varastoinnissa. Maanparannusaineet liittyvät myös vahvasti ravinteiden saatavuuteen, ruuantuotannon huoltovarmuuteen ja Suomen ravinneomavaraisuuteen.