Metsätalouden vesistö- ja ilmastopäästöjä voidaan hillitä välttämällä avohakkuita ja niihin liittyviä ojitustoimia

Suomen metsäpinta-alasta neljännes on suometsiä, ja niillä on suuri merkitys sekä metsätaloudelle, metsäluonnolle että vesistöille. Julkaisimme vuonna 2024 yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa politiikkasuosituksen, joka kannustaa soveltamaan jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta, jotta metsätalouden vesistö- ja ilmastopäästöjä saadaan vähennettyä. 

Kahteen tutkimushankkeeseen pohjaavan politiikkasuosituksen mukaan metsäojitus tulisi tehdä Suomessa luvanvaraiseksi, ja metsätalouden tukia tulisi uudistaa niin, että ne kannustavat ympäristöhyötyjen tuottamiseen.

Tutkimusten perusteella metsätalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta voidaan vähentää suosimalla jatkuvapeitteistä kasvatusta sekä kangasmetsissä että ojitetuilla soilla. Siirtyminen jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen vähentäisi vuotuista typpi- ja fosforikuormitusta noin puoleen verrattuna tasaikäismetsätalouden aiheuttamaan kuormitukseen. 

Ojitetuista korvista on mitattu avohakkuiden jälkeen jopa noin 30 tonnin hiilidioksidipäästöjä hehtaarilta vuodessa, minkä lisäksi maaperästä syntyy merkittävä määrä typpioksiduulin (N₂O) päästöjä. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus vähentää kunnostusojitustarvetta, ja ojien umpeenkasvu pysäyttsää metaanipäästöt ojista lähes kokonaan.

Tutkimustiedon viemisessä käytäntöön ovat keskeisessä roolissa metsäalan neuvontaorganisaatiot, metsäammattilaiset ja metsänomistajat. Ilmaston ja vesien suojelemisen kannalta kestävä metsätalous edellyttää sekä osaamisen että yhteistyön lisäämistä.