Suomalaisessa ruokavaliossa tuontituotteiden ja lihan määrällä suurimmat vaikutukset globaaliin lajikatoon

Tuore tutkimus osoittaa, että suomalaisen ruokavalion haitallista vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen voidaan vähentää muuttamalla ruokavaliota nykyistä kasvivoittoisemmaksi. Nykyruokavaliossa vaikutus aiheutuu lähes kokonaan tuontituotteista, kun asiaa tarkastellaan globaalia lajikatoa, eli lajien sukupuuttoa, kuvaavilla elinkaariarvioinnin menetelmillä. Suomessa tapahtuvien monimuotoisuusvaikutusten esille saaminen edellyttää arviointimenetelmien kehittämistä.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksessa tarkasteltiin toteutuneen ja neljän vaihtoehtoisen ruokavalion vaikutusta globaaliin lajikatoon kahdella elinkaariarvioinnin menetelmällä. Ne perustuvat tuotannon pinta-alatarpeeseen sekä lajirunsauteen ja kotoperäisten lajien määrään tuotantoalueita edustavalla luonnonmaantieteellisellä alueella. Koska kyseessä ovat ruokavalioiden vaikutukset, tuloksiin vaikuttaa vahvasti myös eri tuotteiden määrä ruokavaliossa. Tutkimus on julkaistu International Journal of Life Cycle Assessment -tiedelehdessä.

Tarkastelluista ruokavalioista nykyinen, toteutunut ruokavalio perustui aiempiin kulutustutkimuksiin, erityisesti FinRavinto 2017 -tutkimukseen. Ravintoaineiden saantisuositukset täyttävissä vaihtoehtoisissa ruokavalioissa lihan määrää vähennettiin asteittain aina vegaaniruokavalioon saakka. Ruokavalioista on aiemmin arvioitu ilmastovaikutukset, jotka on raportoitu RuokaMinimi-hankkeen loppuraportissa ja julkaistu Frontiers in Sustainable Food Systems -tiedelehdessä.   

– Haitallinen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen väheni selvästi lihan määrän laskiessa ruokavaliossa. Vegaaniruokavalion vaikutus oli pienin, 30 prosenttia nykyisen ruokavalion vaikutuksesta. Suunta on sama kuin aiemmin arvioiduissa ilmastovaikutuksissa, mutta vielä vahvempi, Luken tutkija Venla Kyttä sanoo.

Keskimääräisen suomalaisen nykyruokavaliossa olevista tuoteryhmistä siipikarjanlihalla on suurin vaikutus globaalin lajikatoon.

–  Muita paljon vaikuttavia tuoteryhmiä ovat viljelty kala, kaakao, sianliha, kahvi ja naudanliha, jotka yhdessä broilerinlihan kanssa vastaavat lähes 60 prosenttia ruokavalion lajikatovaikutuksista. Tuoteryhmien väliset erot ovat kuitenkin melko pieniä, kertoo Venla Kyttä.

Siipikarjanlihan vaikutus selittyy broilerin kasvatuksessa käytettävällä rehusoijalla. Sen tuotantoon liittyy suuri lajikadon riski, koska tuotantoalat laajenevat rehusoijan maailmanlaajuisen kysynnän kasvun seurauksena. Myös kalojen osalta lajikatovaikutus johtuu pääosin viljellyn tuontikalan rehuista.

Rehusoijaan liittyvien vaikutusten taustalla on maankäytön muutos, kun taas esimerkiksi kahvin ja kaakaon suuri vaikutus perustuu jo pitempään käytössä olleisiin viljelyalueisiin.  

Naudanlihan osuus ruokavalion globaalista lajikatovaikutuksesta on paljon pienempi kuin samojen ruokavalioiden ilmastovaikutuksessa, jossa se on selvästi suurin.

– Tämän uuden tutkimuksemme mukaan kotimaisen broilerin globaali lajikatovaikutus tuotekiloa kohti on lähes kaksinkertainen kotimaiseen naudanlihaan verrattuna johtuen erilaisesta rehustuksesta. Suhde on sama myös tuodun broilerin ja naudanlihan välillä, toteaa Luken erikoistutkija ja tutkimuspäällikkö Merja Saarinen.

Globaali lajikato tapahtuu tuontimaissa

Suomalaisen ruokavalion sisältämien tuotteiden tuotantoon käytetystä pinta-alasta noin puolet sijaitsee Suomessa ja loput tuontimaissa. Sen sijaan haitallinen vaikutus globaaliin lajikatoon liittyy jopa 85-prosenttisesti tuontiin. Tuonti korostuu suomalaisen ruokavalion lajikatovaikutuksessa, koska monissa ruokatuotteiden ja rehujen tuontimaassa luonnon lajirikkaus on suurempi ja siellä on kotoperäisiä lajeja toisin kuin pohjoisilla alueilla, jossa Suomi sijaitsee. Tämä koskee niin rehusoijaa kuin kahvia ja kaakaotakin.

– Kotimainen tuotanto vaikuttaa lajiston monimuotoisuuteen monin tavoin, mutta sen vaikutus on vähäinen globaalin lajikadon näkökulmasta, sanoo Luken tutkimusprofessori Terho Hyvönen.

Tutkimuksessa sovelletulla, elinkaariarvioinnissa yleisimmällä luonnon monimuotoisuusvaikutuksen arviointitavalla pystytään tunnistamaan tuotteet ja tuotantoketjujen osat, joihin suurimmat globaalit lajikadon riskit liittyvät. Arviointitavalla ei pysty tunnistamaan tuotteiden tuotantoon ja kulutukseen liittyviä paikallisia vaikutuksia.

– Kehitämme parhaillaan useissa hankkeissa elinkaariarvioinnin menetelmiä, joiden avulla voitaisiin arvioida sekä maa- että metsätalouspohjaisten tuotteiden tuotantotapojen vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen Suomessa, kertoo Merja Saarinen.