Politiikkasuositus: Ravitsemus osaksi elintarvikkeiden ympäristövaikutusten arviointia – tavoitteena kestävämpi ruokajärjestelmä

Tuore politiikkasuositus kannustaa hyödyntämään ruoan ympäristövaikutusten arvioinnissa menetelmää, jossa elintarvikkeiden ympäristövaikutukset suhteutetaan niiden ravitsemukselliseen laatuun. Tämä parantaa elintarvikkeiden elinkaariarvioinnin luotettavuutta ja käytettävyyttä erityisesti silloin, kun ympäristövaikutuksia katsotaan kulutuksen näkökulmasta.

Ravintoaineindekseihin (ks. faktalaatikko) perustuva menetelmä mahdollistaa elintarvikkeiden vertaamisen samanaikaisesti sekä ympäristö- että ravitsemusnäkökohtien perusteella. Tätä lähestymistapaa ehdotetaan osaksi EU:n ympäristöjalanjälkimenetelmää (Product Environmental Footprint, PEF), joka on keskeinen työkalu tuotteiden kestävyyden arvioinnissa.

Uuden menetelmän avulla voidaan kehittää kestävämpää ruokajärjestelmää – niin lainsäädännön, kuluttajaviestinnän kuin elintarvikeyritysten tuotekehityksen näkökulmasta.

Neljä keskeistä suositusta:

1. Ravitsemus mukaan LCA-laskentaan: Tuoteryhmäkohtaiset ravintoaineindeksit sisällytettävä elintarvikkeiden elinkaariarviointiin ravitsemuksellisina toiminnallisina yksikköinä – osaksi EU:n PEF-standardia.
2. Lainsäädäntö mahdollistajaksi: EU:n lainsäädännön tulee sallia ympäristö- ja ravitsemusnäkökohtien samanaikainen viestintä kuluttajille.
3. Ympäristömerkintä käyttöön: Ravitsemuksellisia toiminnallisia yksiköitä hyödyntävää elintarvikkeiden ympäristömerkintää on edistettävä Suomessa ja EU:ssa.
4. Yrityksille työkalut käyttöön: Elintarvikeyritysten tulee hyödyntää ravintoaineindeksejä aktiivisesti tuotekehityksessä ja viestinnässä.

Miksi ravitsemus on tärkeää?

Elintarvikkeiden ensisijainen tehtävä on ravita – ja tämä on keskeinen osa kestävyyttä. Kun ympäristövaikutuksia arvioidaan suhteessa ravitsemukselliseen hyötyyn, saadaan realistisempi ja monipuolisempi kuva tuotteen kokonaiskestävyydestä.

– Esimerkiksi valkoisella riisillä ja täysjyväriisillä on hyvin samankaltainen hiilijalanjälki massayksikköä kohden, mutta täysjyväriisi tarjoaa merkittävästi enemmän ravintoaineita. Ravitsemuksellinen toiminnallinen yksikkö tekee tällaiset erot näkyviksi ja ohjaa kuluttajaa sekä teollisuutta parempiin valintoihin, sanoo Luken erikoistutkija Merja Saarinen.

Suomi edelläkävijänä LCA-kehityksessä

Suomalaiset tutkijat ovat olleet eturintamassa kehittämässä menetel­mää, jolla ravitsemus yhdistetään elinkaariarvi­ointiin. 
– Meillä on hyvät mahdol­lisuudet jatkossa edistää menetelmän hyödyntämistä myös ympäristömerkinnöissä, toteaa Saarinen.

Myös elintarvikkeiden planetaarisia rajoja voidaan määritellä Suomen ruokakulttuuriin sopivien NR-FI-ravintoaineindeksien avulla. Ne mahdollistavat elintarvikkeiden vertailun tavalla, joka huomioi ruokavalion kokonaisuuden ja väestön tarpeet.