Siirry pääsisältöön

Ravinteiden kierrätys saa vauhtia

Uutinen
|
8.7.2022

Ravinteiden kierrättämistä on tutkittu ja pyritty edistämään Suomessa jo vuosia erityisesti ympäristösyistä. Nyt kierrätyslannoitteisiin ajaa myös epäorgaanisten typpilannoitteiden jyrkkä hinnannousu.

Rakkaalla lannoitteella on monta nimeä: mineraali-, keino- ja väkilannoite ja vielä apulantakin. Se valmistetaan teollisesti epäorgaanisista raaka-aineista, ja sen ravinnepitoisuudet säädetään tarkasti. Niinpä sitä on helppo annostella kasvin tarpeen mukaan.

Mineraalilannoitteilla on kuitenkin ympäristöhaittansa. Typpiravinteita valmistetaan fossiilisen maakaasun avulla suurin hiilidioksidipäästöin, ja fosfori- ja kaliumravinteita saadaan mineraaleista, siis uusiutumattomista luonnonvaroista.

Uusiutuvaakin luonnonvaraa on toki käytössä, eläinten lantaa. Lantaa on kuitenkin levitetty paikoin liikaa, koska eläintalous ja viljely painottuvat Suomessa eri alueille. Näin etenkin fosforia on päässyt kertymään peltoihin ylimäärin ja myös huuhtoutumaan pelloista vesistöihin. Tämän vuoksi Suomessa on tutkittu jo pitkään, miten kasvi- ja eläinperäisiä ravinteita voitaisiin kierrättää hallitusti, helposti ja kannattavasti.

Viime aikoina kiinnostusta kierrätysravinteisiin on lisännyt erityisesti typpiravinteiden ennätyskorkea hinta. Viime vuonna hintoja nosti jyrkästi maakaasun kallistuminen, ja tänä vuonna nousu jatkui, kun lannoitetuonti Venäjältä tyrehtyi.

”Ravinteita kierrättämällä pystyisimme luopumaan mineraalilannoitteista lähes täysin fosforin osalta. Voisimme myös pienentää merkittävästi mineraalitypen tarvetta, jos hyödyntäisimme lisäksi typpeä sitovia menetelmiä viljelyssä”, sanoo tutkimuspäällikkö Kimmo Rasa Lukesta.

Lannat omaan biokaasulaitokseen

Rasa jakaa kierrätysravinteiden lähteet kahteen päävirtaan, joista ravinteikkain koostuu lannoista. Toinen virta sisältää jätevedenpuhdistamoiden lietteitä, yhdyskuntien biojätteitä sekä elintarvike- ja metsäteollisuuden sivuvirtoja.

Yhteistä näille ravinnelähteille on se, että niitä ei yleensä kannatta kuljettaa käsittelemättöminä pitkiä matkoja viljelijöille tai lannoitevalmistajille. Sika- tai karjatilalla ratkaisun voi tarjota oma biokaasulaitos.

Kyösti ja Saara Marttila hankkivat viime vuonna tilalleen biokaasulaitoksen tavoitteenaan omavaraisuus energian suhteen. Heillä on Kurikan Jalasjärvellä tuhatkunta sikaa, parisataa nautaa ja noin 600 hehtaaria vilja- ja nurmipeltoa.

Marttiloilla oli tapana levittää sika- ja nautalietteet pelloille sijoittamalla eli multaan sekoittamalla ja täydentää ravinnevalikoimaa mineraalilannoitteilla. Nyt biokaasulaitos tuottaa lietteistä mädätysjäännöstä, jossa ravinteet ovat tallella ja osin helpommin hyödynnettävässä muodossa.

Jos mädätysjäännöksen fosfori- ja kaliumpitoinen kiintoaine lingottaisiin kuivahkoksi, sen voisi kuljettaa viljelijöille käytettäväksi tai lannoitevalmistajille raaka-aineeksi. Typpipitoisen nesteen voisi käyttää lähipelloilla.

Meillä kuitenkin kaikki lanta tarvitaan omilla pelloilla eikä se ihan riitäkään. Toki mädätysjäännöksen separoinnista olisi hyötyä omillakin pelloilla, mutta uusi aparaatti on aina lisäkustannus. Me näemme, että saamme isomman hyödyn, jos rakennamme putkiston ja pumppaamme mädätysjäännöksen sellaisenaan pelloille”, Kyösti Marttila sanoo.

Ratkaisu jokaiselle biomassalle

Maa-ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Marja-Liisa Tapio-Biström arvioi, että biokaasulaitoksista on lopultakin tulossa selkeästi kannattavia.

Nyt kierrätysravinteille on tullut arvo, ja kiinnostus biokaasulaitoksia kohtaan on todella suurta”, Tapio-Biström sanoo.

Hän on vetänyt kansallisia ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelmia siitä alkaen, kun ensimmäinen käynnistyi kuutisen vuotta sitten.

”Kokeiluohjelmissa on kehitetty muun muassa teknologiaa ja logistiikkaa, jotta saisimme tuotettua markkinakelpoisia kierrätyslannoitteita monista eri biomassoista. Viime vuosina kyse ei ole ollut enää pelkistä kokeilusta vaan investoinneista.”

Tapio-Biström korostaa, että jokainen biomassa vaatii omat ratkaisunsa. Esimerkiksi jätevedenpuhdistamoiden lietteitä on käsiteltävä, jotta puhtaat ravinteet saadaan erilleen haitallisista aineista.

Huomio raaka-aineen laatuun

Eurassa ymmärrettiin jo vuonna 1974, että ihmiset haluavat puutarhoihinsa kanankakkaa, mutta vain harvalla on lähikanala. Biolan Oy syntyi broilerituotannon naapuriin, ja siinä se on kasvanut suureksi kierrätyslannoitteiden ja -kasvualustojen tuottajaksi ja laajentanut tuotevalikoimaansa myös kasvihuone- ja peltoviljelyyn Novarbo-brändin alla.

Biolanin kehitys- ja tuotekehitysjohtaja Hannamaija Fontell kertoo, että yhtiö käyttää lannoitteissaan edelleen ensisijaisesti broilerin- ja hevosenlantaa lähiseudulta.

Meidän on tiedettävä tarkasti, millaista raaka-aineemme on ja miten se sopii resepteihimme ja millaisen käsittelyn se vaatii. Raaka-aineiden on oltava myös lannoitelainsäädännön mukaisia”, Fontell perustelee.

Tiukoista vaatimuksista huolimatta yhtiössä tutkitaan jatkuvasti uusia raaka-aineita, kuten erilaisia hyönteistuotannon sivuvirtoja. HKScanin kanssa Biolan selvittää, voisiko broilereille syötettävää tuontisoijaa korvata kotimaisella härkäpavulla, joka kasvaisi broilerinlannasta tehdyn täsmälannoitteen avulla. Näin ravinteet kiertäisivät mahdollisimman tehokkaasti ja täysin paikallisesti.

Luomuviljelyn edut muillekin

Ari Vappula käyttää luomuviljatilallaan Orimattilassa kierrätyslannoitteita, kuten kananlantaa ja lihaluujauhoa sisältäviä pellettejä sekä muutamia luomuviljelyyn hyväksyttyjä mineraaleja. Lannoittamisen lisäksi Vappula varmistaa typen saannin typenkerääjäkasveilla ja viljelykierrolla.

”Olisi ihan täydellistä, jos saisi vielä kuivaa kanan- ja naudanlantaa tuomaan humusta tähän savimaahan”, Vappula toteaa. Yksi este lannan levitykselle on se, että lähiseudulla ei ole liiemmin eläintiloja. Toinen este on ollut viljelijän omissa asenteissa.

”Levittämiseen tarvittava kalusto on kallis hankinta, mutta on vain ymmärrettävä, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Urakoitsijat ovat ihan huippuammattilaisia ja he panostavat laitteisiinsa.”

Vappula arvelee, että lannoitteiden hinnannousu tuo kierrätyslannoitteiden käyttäjäksi myös tavanomaisia viljelijöitä, jollainen hänkin oli vajaa kymmenen vuotta sitten.

Luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn raja on ollut jotenkin turhan jyrkkä. Kierrätyslannoitteita on ihan yhtä helppo käyttää kuin muita, kunhan ottaa huomioon, että liukoisuudessa ja vaikutusnopeudessa on eroja. Jos jostain syystä en haluaisi viljellä luomukriteerien mukaan, viljelisin silti pitkälti luonnonmukaisesti.”


Teksti: Marianna Salin