Kunnostusojitusta tehdään edelleen turhan raskaalla kädellä – maltillisemmasta ojasyvyydestä hyötyisi sekä puusto että ympäristö
Image
Jos suometsä ei kasva, moni luulee yhä, että vika on kuivatuksessa. Todellisuudessa ylijäreät ojat voivat altistaa suometsät jopa liialliselle kuivumiselle. Samalla aiheutetaan tarpeetonta kuormitusta vesistöihin ja ilmakehään.
Nykyistä selvästi maltillisempi ojasyvyys riittäisi kunnostusojitukseen, arvioivat Luonnonvarakeskuksen asiantuntijat. Tällä hetkellä monella kunnostusojitettavalla alueella ojat kaivetaan metsänhoitosuosituksia syvemmiksi, jopa 1,20–1,30 metrin syvyisiksi.
Näin järeä ojitus ei paranna puiden kasvuolosuhteita, vaan voi päinvastoin johtaa ylikuivatukseen. Samalla lisääntyvät päästöt ilmaan ja vesistöihin.
Yli metrin syvyisistä ojista ei juuri koskaan ole mitään hyötyä, erikoistutkija Sakari Sarkkola sanoo.
”Yli metrin syvyisistä ojista ei juuri koskaan ole mitään hyötyä”, erikoistutkija Sakari Sarkkola sanoo.
Uudistusalojen sarkaojissa riittävä kuivatus saavutetaan 90 senttimetrin ojasyvyydellä. Kasvatusmetsissä riittää 60–70 senttiä. Valtaojien perkausta tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää.
Vanhat asenteet jarruttavat
Tutkijoiden mukaan kunnostusojitukseen liittyy yhä vanhoja, osin virheellisiä asenteita, jotka jarruttavat käytäntöjen muuttumista.
Jos suometsä ei kasva, yleensä ensin ajatellaan, että kuivatus on heikko. Todellisuudessa kyse voi olla ravinnetalouden epätasapainosta, erikoistutkija Hannu Hökkä kertoo.
”Jos suometsä ei kasva, yleensä ensin ajatellaan, että kuivatus on heikko. Todellisuudessa kyse voi olla ravinnetalouden epätasapainosta”, erikoistutkija Hannu Hökkä kertoo.
Hökkä viittaa tutkimukseen, jossa tarkasteltiin lannoitusvaikutusta eri sarkaleveyksillä. Tutkimuksessa paras lannoitushyöty saavutettiin aineiston suurimmalla sarkaleveydellä.
”Tämä viittaa siihen, että sarkaleveyden ollessa kapeampi, maaperä kuivui liikaa, eikä lannoituksesta saatu parasta mahdollista hyötyä.”
Merkittävät päästövähennykset mahdollisia
Matalammalla ojasyvyydellä voitaisiin leikata jopa puolet kunnostusojituksen aiheuttamista vesistö- ja hiilidioksidipäästöistä, Sarkkola sanoo.
”Matala ojasyvyys ei myöskään näytä lisäävän metaanipäästöjen riskiä. Maaperän pintakerroksessa säilyy riittävä hapellinen kerros, jossa elävät mikrobit käyttävät metaanin ravinnokseen ennen kuin se karkaa ilmakehään.”
Jokaista ojaa ei tarvitse perata
Myös kunnostusojituksen tarveharkinnassa sekä vesiensuojelurakenteiden suunnittelussa ja toteutuksessa on tutkijoiden mukaan parannettavaa.
Koskaan ei pitäisi kunnostusojittaa varmuuden vuoksi, eikä tarkastella pelkästään ojien kuntoa, vaan ojituspäätöstä tehtäessä erityistä huomiota tulisi kiinnittää haihdutuskykyisen puuston määrään. Myös pohjavesialueet ja happamat sulfaattimaat on huomioitava, Sarkkola sanoo.
”Koskaan ei pitäisi kunnostusojittaa varmuuden vuoksi, eikä tarkastella pelkästään ojien kuntoa, vaan ojituspäätöstä tehtäessä erityistä huomiota tulisi kiinnittää haihdutuskykyisen puuston määrään. Myös pohjavesialueet ja happamat sulfaattimaat on huomioitava”, Sarkkola sanoo.
Kunnostusojituksessa kaikkien ojien avaaminen ei ole välttämätöntä. Sarkaojista on tarpeen perata vain ne, joiden vaikutusalueella esiintyy todellista lisäkuivatustarvetta.
”Tätä viestiä olemme yrittäneet viedä eteenpäin, vaikka se tuntuu haasteelliselta. Ammattilaisia huolettaa vettymisriski.”
Nykyinen vesiensuojelu ei riitä
Ylijäreän kunnostusojituksen vuoksi valtaosa nykyisin yleisimmin käytössä olevista vesiensuojelurakenteista, kuten laskeutusaltaista ja lietekuopista, on osoittautunut teholtaan riittämättömiksi.
Nykyinen vesiensuojelun taso ei ole riittävä hidastamaan vesistöjen tummumis- ja rehevöitymiskehitystä, Hökkä sanoo.
”Nykyinen vesiensuojelun taso ei ole riittävä hidastamaan vesistöjen tummumis- ja rehevöitymiskehitystä”, Hökkä sanoo.
Matalampi ojasyvyys on askel oikeaan suuntaan, mutta ei yksinään riitä vesiensuojelutoimenpiteeksi. Sen lisäksi tarvitaan uusia menetelmiä ja entistä parempaa vesiensuojelun suunnittelua.
”Suunnitteluvaiheessa olisi tarpeen pysähtyä ja miettiä vesiensuojelun tehokkuuden kannalta parhaita ratkaisuja tapauskohtaisesti. Ei niin, että mennään helpoimman kautta ja tehdään tuttu laskeutusallas, vaikkei se vesiensuojelun kannalta olisi paras vaihtoehto”, Sarkkola sanoo.
Kuivuus lisää turvepalojen riskiä
Perinteisen käsityksen mukaan turvemailla ei ole kuivumisongelmaa. Nykyisin tiedetään, että pitkien kuivien jaksojen aikaan varsinkin rahkaturve voi kuivua liikaa.
”Kuivuudesta kärsiviä suometsiä voi esiintyä koko maassa, Pohjois-Suomea myöten. Lähitulevaisuudessa kuivumisongelma voi entisestään korostua”, Hökkä sanoo.
Kuivuus haittaa puuston kasvua ja samalla kasvaa turvepalojen riski.
”Meillä on jo ollut isoja turvepaloja Muhoksella ja Kalajoella. Kuivassa turpeessa palo voi ulottua huomattavan syvälle, jolloin sitä on vaikea sammuttaa”, Sarkkola sanoo.
Teksti: Maria Latokartano
Kohti kestävää suometsätaloutta – uutissarjassa esittelemme Luken suometsätutkimuksen ja -hankkeiden uusimpia tuloksia. Sarjan ensimmäiset 5 osaa julkaisemme huhtikuussa ja loput viisi syksyllä 2023. Uutissarjan on tuottanut Kokonaiskestävää ja hyväksyttävää puuntuotantoa turvemailta – SUO -hanke.
Lähteet
- Härkönen, L. H., Lepistö, A., Sarkkola, S., Kortelainen, P. & Räike, A. 2023. Reviewing peatland forestry: Implications and mitigation measures for freshwater ecosystem browning. Forest Ecology and Management 531: 120776. doi.org/10.1016/j.foreco.2023.120776
- Hökkä, H., Laurén, A., Stenberg, L., Launiainen, S., Leppä, K., Nieminen, M. 2021. Defining guidelines for ditch depth in drained Scots pine dominated peatland forests. Silva Fennica vol. 55 no. 3 article id 10494. 20 p. urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060935922
- Laurén, A., Palviainen, M., Launiainen, S., Leppä, K. Stenberg, L., Urzainki, I., Nieminen, M., Laiho, R., Hökkä, H. 2021. Drainage and stand growth response in peatland forests. Description, testing, and application of mechanistic peatland simulator SUSI. Forests 12(3), 293. doi.org/10.3390/f12030293
- Pietiläinen, P., Moilanen M. 2003. Effect of drainage intensity and fertilization on Scots pine stands growing on an oligotrophic tall sedge fen. Baltic Forestry 9(1): 22-32.
