Itämeren silakka- ja kilohailikantojen tilaa seurataan vuosittain tehtävällä tutkimusmatkalla
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat lähtevät Itämeren Suomen merialueelle suuntautuvalle tutkimusmatkalleen 20.9.2023. Tuoretta tietoa silakka- ja kilohailikantojen kunnosta tarvitaan muun muassa eri maiden kalastuskiintiöitä määriteltäessä.
Image
Tänä vuonna tutkimusmatkan erityisenä kiinnostuksen kohteena on vuosina 2020 ja 2021 (seurantajulkistus 8.12.2022) havaittu silakoiden laihtuminen ja niiden kunnon kehittymisen seuranta sekä silakoiden ravintonaan käyttämien halkoisjalkaisäyriäisten eli massiaisten kannan seuranta Selkämerellä.
– Hyvällä onnella voimme saada myös karkean käsityksen nuorimpien silakkavuosiluokkien runsauksista: missä määrin esimerkiksi syksyllä 2021 havaitut pikkusilakat näkyvät kaikuluotaus- ja trooliaineistoissa ja paljonko kuluneena vuonna syntyneitä silakoita tavataan. Pienet silakat voivat olla myös lähempänä rannikkoa ja luotaimen ulottumattomissa, toteaa Luken tutkija Jukka Pönni.
Image
Massiaiset ovat kookkaille silakoille ehkä tärkeintä ravintoa, mutta tiedot niiden runsauden vaihteluista ovat puutteellisia. Tätä tietämystä parannetaan seuraamalla silakan koetroolauksen yhteydessä saaliin sekaan joutuneiden massiaisten määrää.
Viime vuosina on havaittu, että massiaisten määrä troolisaaliissa on vaihdellut paljonkin vuodesta toiseen.
Vakiintuneiden menetelmien avulla tuotetaan luotettavaa tietoa päätöksenteon tueksi
Tutkimusmatka tehdään Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tutkimusalus Arandalla. Matka tehdään kaikuluotaamalla pitkin ennalta suunniteltua reittiä (kuva alla), joka kattaa Suomen talousvyöhykkeen Perämerta lukuun ottamatta. Selkämerellä luodataan myös Ruotsin talousvyöhyke aluevesiä lukuun ottamatta.
Kaikuluotaamalla ja koetroolaamalla saatua merialue- tai kalakantakohtaista runsausindeksiä käytetään silakan ja kilohailin kanta-arvioissa. Indeksin avulla selvitetään kalastuksesta riippumattomasti vuosiluokkien koko ja niiden kuolevuus eri vuosien välillä. Vuosittain järjestettävä luotaus voi toimia myös itsenäisesti muun muassa kannan biomassan karkeana mittarina.
Image
Tutkimusmatka on osa koko Itämeren käsittävää, EU:n yhteisen kalatalouspolitiikan velvoittamaa ja kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) koordinoimaa kansainvälistä hanketta (BIAS eli Baltic International Acoustic Survey), jossa kaikki Itämeren maat tutkivat Itämeren merialueensa lähes samanaikaisesti. Tutkimus tehdään syksyllä, jolloin silakat ovat syönnösalueillaan ulapalla ja samanaikaisesti siksi, että minimoidaan samojen kalojen kahdesti havaitsemisen riski niiden vaeltelun vuoksi.
Ensisijaisesti matkalla kerättyä tietoa hyödyntää ICES. Se antaa kanta-arvioihin perustuvan tieteellisen suosituksen suurimmista kestävistä saalismääristä, joiden perusteella Euroopan Komissio on jakanut eri maiden kalastuskiintiöt vuosittain.
Komissio on hiljattain ehdottanut täydellistä kalastuskieltoa Itämeren pääaltaan sekä Pohjanlahden silakkakannoille vuodeksi 2024. Kalastuskielto ei noudattaisi ICES:n tieteellistä neuvoa, jonka mukaan kiintiöitä tulisi pienentää selvästi normaalia enemmän, muttei kieltää kalastusta kokonaan.
