Miten silakka voi? -osa 1: Pohjanlahden silakka

Euroopan komissio ehdotti 28.8.2023 Pohjanlahden ja Itämeren pääaltaan silakan kalastuksen lopettamista vuonna 2024. Komission esityksen perustana on Itämeren kalakantoja koskeva monivuotinen kalakantojen hoitosuunnitelma. Sen mukaan kiintiöt on asetettava niin, että riski kutukannan tippumiselle niin sanotun alimman vertailuarvon alapuolelle on Kansainvälisessä merentutkimusneuvostossa (ICES) laaditun kanta-arvion perusteella alle 5 prosenttia. Näin halutaan pitää kalakantojen uusiutumisen todennäköisyydet mahdollisimman hyvinä. Kevään 2023 kanta-arviossa tuo 5 prosentin todennäköisyys ylittyi paitsi turskakannoilla myös Itämeren läntisellä silakalla, pääaltaan silakalla ja Pohjanlahden silakkakannalla.

Kanta-arvion mukaan Pohjanlahden silakalla vertailuarvo on tonneissa 376 655. Riski kannan koon tippumiselle tämän alapuolelle on 9 prosenttia nollasaaliillakin. Taso, jonka alapuolelle kutukannan tippumista nyt halutaan välttää, on lähes viisi kertaa niin suuri kuin vuoden 2022 saalis ja 6–8 kertaa suurempi kuin ICESin Pohjanlahden silakalle suosittama kiintiö vuodelle 2024.

ICES kuitenkin suositti Pohjanlahden ja pääaltaan silakan kalastuskiintiöiden pienentämistä, ei kalastuksen kieltämistä.

Kun katsotaan silakkakantojen tilaa, millaiset tekijät puoltavat kalastuksen jatkamista?

Pohjanlahden silakkakanta on biomassaltaan nyt samaa suuruusluokkaa kuin 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa. Tuolloin Itämeri oli kuitenkin hieman suolaisempi kuin vuosituhannen vaihteesta lähtien. Tämä pieni ero suolaisuudessa on iso ero ajatellen koko ravintoverkkoa – silakoille oli 1970- ja 1980-luvuilla paremmin ravintoa saatavilla ja ne olivat kookkaita ja nopeakasvuisia verrattuna myöhempien vuosikymmenien silakoihin. Nyt kutukypsiä silakoita on pienemmän yksilökoon vuoksi lukumääräisesti enemmän.

Kaksituhattaluku vaikea silakalle: aluksi silakka laihtui, sen jälkeen isot silakat nälkiintyivät

Kaksituhattaluvulla silakat olivat ajoittain laihoja ja merkittävä osa silakoista hyvin vanhoja. Myös silakoiden dioksiinipitoisuus oli suuri. Kanta-arvioiden mukaan kutukannan on arvioitu pienentyneen 2010-luvun aikana. Syinä tähän ovat kalastuskiintiöt ja ennätyssuuret kokonaissaaliit, jotka olivat kuutena peräkkäisenä vuonna yli sata miljoonaa kiloa. Tuolloin silakoiden kunto parani ja kasvukin aluksi hieman, mutta silti kasvu jäi vähäsuolaisemmissa ympäristöoloissa vaatimattomaksi verrattuna 1980-lukuun.

Kun kiintiöt ja saaliit muutama vuosi sitten pienenivät, kannan koon saattoi odottaa jälleen kasvavan. Vuonna 2020 havaittiin kuitenkin ensi merkit uudesta laihtumisesta: nykymittakaavassa isot silakat olivat hoikistuneet. Tämä ei tuolloin vielä herättänyt erityisesti huomiota, mutta Arandan tutkimusmatkalla 2021 nähtiin, että keskikokoiset ja isommat silakat olivat suorastaan nälkiintyneitä – todennäköisesti tällaisia silakoita kuoli myös nälkään. Vaikka silakkakanta oli pienentynyt, sopivaa ravintoa ei riittänytkään isoille silakoille. Pienille ja nuorille yksilöille ravintoa – pientä eläinplanktonia – kyllä oli riittävästi, ja pikkusilakat voivatkin edelleen hyvin.

Olosuhteet Pohjanlahden silakkakannan elpymiselle hyvät

Silakoiden elpyminen Pohjanlahdella alkoi Luken näyteaineistojen perusteella syksyllä 2022, ja isoimpienkin silakoiden kunto palautui normaaliksi talvella 2022–2023. Kevään 2023 kutuajan koittaessa silakat olivat hyväkuntoisia, ja kalastajat ovat kertoneet nähneensä kutualueiden pohjilla mätiä vanhaan malliin.

Nyt näyttää siltä, että silakoiden nälänhätä Selkämeressä on ohi ja olosuhteet ovat hyvät uudelle kannan runsastumiselle. Olemme viimeisen 20 vuoden aikana havainneet pari 1–2 vuoden nälkiintymisjaksoa myös Suomenlahden ja pääaltaan pohjoisosan silakoilla, mutta ne eivät herättäneet julkisuudessa erityistä mielenkiintoa.

Silakka on hyvä lisääntymään, mikäli olosuhteet ovat suosiolliset. Kun poikasille sopivaa eläinplanktonia on kuoriutumisen aikoihin runsaasti ja poikaset pääsevät hyvään kasvun alkuun, vuosiluokasta voi tulla hyvinkin suuri. Sopivimpia runsaan vuosiluokan kehittymiselle ovat olleet lämpimät kesät.

Silakkakiintiön pienentäminen auttaisi kannan elpymistä

Koska suurimmat silakan kokoluokat ehtivät pitkälti jo hävitä Selkämerestä, auttaisi Kansainvälisen merentutkimusneuvoston ehdotus silakkakiintiön pienentämisestä silakoita kasvamaan kookkaiksi. Vaikka pyyntikokoisista silakoista pyydettäisiin vuonna 2024 ICESin neuvonannon mukaisesti 10 prosenttia, jäisi 90 prosenttia silakoista edelleen kutemaan.

Itämeren pääaltaalla silakan tilanne on mutkikkaampi. Siellä silakka joutuu kilpailemaan kilohailin kanssa. Selkämerellä ja Riianlahdessa kilohaili taas ei ole silakalle merkittävä kilpailija. Tämä on olennainen syy siihen, miksi Pohjanlahden silakkakannan elpyminen on todennäköistä.

Itämeri lahtineen on erikoinen murtovesiympäristö, jossa paikallisilla olosuhteilla on suuri merkitys kalakantojen menestymiselle.

Mitä sitten pääaltaan silakalle kuuluu ja miksi sen kannan elpyminen on paljon vaikeampaa kuin Pohjanlahden silakan? Tästä seuraavassa blogissamme.