Itämeren silakka- ja kilohailikantojen tilan vuosittainen seurantamatka alkaa, myös massiaisten runsautta selvitetään
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat lähtevät Itämeren Suomen merialueelle suuntautuvalle tutkimusmatkalle 17.9.2025. Tuoretta tietoa silakka- ja kilohailikantojen kunnosta tarvitaan muun muassa eri maiden kalastuskiintiöiden määrittelyyn.
Vuosien 2020–2022 matkoilla havaittiin, että aiemmista vuosista poiketen suuri osa isoista silakoista oli laihoja. Silakoita myös nähtiin huomattavan vähän Selkämeren kaikuluotauksissa. Syksyllä 2023 silakoiden kunto oli palautunut normaaliksi ja ravintoa oli jälleen saatavilla. Vuoden 2024 näytekaloista näkyi myös kasvun elpyminen.
”Tämän syksyn matkalla kiinnostaa erityisesti silakan kunnon kehitys, pituusjakauman muutokset – onko kookkaiden yksilöiden määrässä muutoksia – ja kuinka paljon massiäyriäisiä tulee troolisaaliiden mukana alukselle”, kertoo erikoistutkija Jari Raitaniemi Lukesta.
Image
Image
Silakkakannan ja ravintotilanteen kehitys vuosina 2020-2024
Vuosina 2020–2022 erityisesti Selkämeressä havaittiin kookkaiden silakoiden laihtumista. Keskeisenä syynä oli tärkeän ravinnon, massiaisten eli halkoisjalkaisäyriäisten, määrän romahdus. Nälkiintymisjakson aikana isojen yksilöiden osuus silakkakannassa pieneni. Isoja silakoita katosi kannasta luontaisen poistuman, ehkä nälkäkuolemienkin ja kalastuksen myötä.
Syksyllä 2023 silakoiden kunto oli palautunut normaaliksi ja ravintoa oli jälleen saatavilla. Massiaisia löytyi sekä tutkimustroolisaaliista että silakoiden mahoista runsaasti. Runsaus saattoi johtua joko kannan kasvusta tai silakoiden liikkumisesta eri syvyyksillä kuin aiemmin. Pitkällä aikavälillä noin joka kolmas vuosi kaikuluotauksissa on havaittu keskimääräistä enemmän silakoita, vaikka kanta-arvion tulokseksi ei olisi saatu yhtä voimakasta runsaudenvaihtelua.
Myös vuoden 2024 näytekaloista näkyi kasvun elpyminen. Kaikuluotauksissa silakoita havaittiin kuitenkin vähemmän kuin edellisvuonna. Syynä saattoi olla silakoiden epätasainen jakautuminen merialueille veden alueellisten lämpötilaerojen vuoksi. Lisäksi nuoret silakat voivat liikkua lähempänä rannikkoa, jolloin ne jäävät Arandan luotaimen ulottumattomiin.
Syksyn 2024 tutkimusmatkalla Luken ja Syken tutkijat kehittivät menetelmiä massiaisten runsauden arvioimiseen. Massiaistutkimusta jatketaan jälleen vuonna 2026.
Kansainvälisesti standardoitujen menetelmien avulla tuotetaan tietoa päätöksenteon tueksi
Tutkimusmatka tehdään Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkimusalus Arandalla. Matka tehdään kaikuluotaamalla pitkin ennalta suunniteltua reittiä (kuva 1), joka kattaa Suomen talousvyöhykkeen Perämerta lukuun ottamatta. Selkämerellä luodataan myös Ruotsin talousvyöhyke aluevesiä lukuun ottamatta.
Kaikuluotaamalla ja varmistamalla troolilla, mitä lajeja luotaimessa näkyy, saadaan merialue- tai kalakantakohtainen runsausindeksi, jota käytetään silakan ja kilohailin kanta-arvioissa. Indeksin avulla selvitetään kalastuksesta riippumattomasti vuosiluokkien koko ja niiden kuolevuus eri vuosien välillä. Vuosittain järjestettävä luotaus voi toimia myös itsenäisesti muun muassa kannan biomassan karkeana mittarina.
Tutkimusmatka on osa koko Itämeren käsittävää, EU:n yhteisen kalatalouspolitiikan velvoittamaa ja kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) koordinoimaa kansainvälistä hanketta (BIAS eli Baltic International Acoustic Survey), jossa kaikki Itämeren maat tutkivat Itämeren merialueensa lähes samanaikaisesti. Tutkimus tehdään syksyllä, jolloin silakat ovat mahdollisimman hajallaan syönnösalueillaan ulapalla ja samanaikaisesti siksi, että minimoidaan samojen kalojen kahdesti havaitsemisen riski niiden vaeltelun vuoksi.
Ensisijaisesti matkalla kerättyä tietoa hyödyntää Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES). Se antaa kanta-arvioihin perustuvan tieteellisen suosituksen suurimmista kestävistä saalismääristä, joiden perusteella Euroopan Komissio jakaa eri maiden kalastuskiintiöt vuosittain.
