Vihreästä vallankumouksesta sateenkaarivallankumoukseen

1960-luvulta alkanut niin sanottu vihreä vallankumous oli suuri kehitysaskel maailman kasvintuotannossa ja ruokahuollossa. Sen katsotaan alkaneen yhdysvaltalaisen kasvinjalostaja Norman Borlaugin kehittämistä taudinkestävistä, lyhytkortisista, satoisista ja moniin viljelyolosuhteisiin soveltuvista vehnälajikkeista.

Vehnän vanavedessä vastaavia kehitysaskelia tehtiin myös maissin ja riisin jalostuksessa. Uusien lajikkeiden avulla myös monet kehitysmaat kykenivät jopa moninkertaistamaan viljasatonsa ja ruokkimaan kasvavan väestönsä. Kasvinjalostuksen kehitysaskelten kanssa samassa tahdissa kasvintuotannossa otettiin käyttöön myös väkilannoitteita ja kemiallisia kasvinsuojeluaineita, jotka edelleen tehostivat viljelyä ja kasvattivat satoja.

Vaikka vihreä vallankumous on poistanut nälkää, nykyään sen saavutuksia himmentävät sen haitat ympäristölle. Keskittyminen muutamiin viljelykasveihin on köyhdyttänyt maaperää ja pilannut sen rakennetta ja tuottokykyä. Liikalannoitus on johtanut ravinnehuuhtoumiin ja vesistöjen rehevöitymiseen. Liikaa ja väärin käytetyt kasvinsuojeluaineet ovat heikentäneet viljelijöiden terveyttä ja aiheuttaneet jäämiä maaperään ja kasvituotteisiin. Suurten pinta-alojen tehotuotanto yhdistettynä yksipuoliseen kasvinsuojeluaineiden käyttöön on vähentänyt peltojen monimuotoisuutta ja johtanut monien taudinaiheuttajien, tuhoeläinten ja rikkakasvien kestävyyteen kemiallisia tehoaineita vastaan. Maailmanlaajuisen hyönteiskadon syiksi epäillään tehomaataloutta ja kasvinsuojeluaineita.

Yksipuolinen viljelyjärjestelmä on haavoittuva ilmastonmuutoksen lisäämille ääri-ilmiöille ja uusille kasvintuhoojille. Ukrainan sota on nostanut keskiöön myös kansallisen huoltovarmuuden, jota tulee edistää monipuolisella ja omavaraisella elintarviketuotannolla. Kuluttajat ovat huolissaan maa- ja elintarviketalouden haittavaikutuksista ja vaativat luonnonmukaisesti tai muutoin ympäristöystävällisesti tuotettua ruokaa.

Tarvitsemme uuden vallankumouksen. Annetaan kaikkien kukkien kukkia kuten muillakin tasoilla kehittyneessä ja suvaitsevassa yhteiskunnassa. Tehoviljelyn pahimpia ympäristöhaittoja on jo osin pystytty korjaamaan yhteistyössä viranomaisten, tutkimuksen, teollisuuden ja tuottajien kesken, mutta paljon on vielä tehtävää.

Kasvintuotantoa on monipuolistettava ja otettava kasvinvuorotuksen monet hyödyt käyttöön. Kemiallisen kasvinsuojelun rinnalle ja jopa sitä kokonaan korvaamaan on otettava käyttöön kaikki tunnetut muut keinot ja kehitettävä joukko uusia. Maatalouden sateenkaarivallankumous ei kuitenkaan ole mikään helppo nakki. Maatalouden ympäristöhaittoja pitää pystyä pienentämään, mutta satotasot ja tuotannon kannattavuus eivät saisi heiketä. Haasteisiin vastaaminen vaatii innovatiivisuutta, ennakkoluulottomuutta ja yhteistyötä yhteiskunnan kaikilta toimijoilta.

Koveneva kilpailu luonnonvaroista ja resursseista sekä kovenevat vaateet haastavat maatalouden panosteollisuutta ja elintarviketeollisuutta kehittämään maaperä- ja ilmastoystävällisiä viljely- ja kasvinsuojeluratkaisuja. Tutkimus on tässä kehitystyössä teollisuudelle korvaamaton kumppani. 

Lukessa on valmiutta vastata monipuolisiin tutkimushaasteisiin. Laaja-alainen tutkimusosaamisemme ja nykyaikainen tutkimusinframme antaa vahvan perustan tutkimukselle. Uskomme, että ymmärryksemme niin biologisista, teknologisista kuin myös taloudellisista ilmiöistä tuo biopohjaisten kasvinsuojeluaineiden kenttään merkittäviä innovaatioita. Kykenemme yhdistämään Luken ja partneriemme voimat kokonaisvaltaisiksi tutkimushankkeiksi. Kansallinen yhteistyömme maatalousneuvonnan, yritysmaailman ja eturivin viljelijöiden kanssa on vilkasta ja avointa. Haemme aktiivisesti myös uusia kansainvälisiä yhteistyökumppaneita biopestisidien ja muun ei-kemiallisen kasvinsuojelun tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Sateenkaaren päästä voi löytyä kultaa.