Pöntöstä pellolle – aika katsoa jätöksiä uusin silmin

Vesivessat ovat olleet kehityksen riemuvoitto, joka on aikanaan turvannut puhtaan elinympäristön. Silti tuntuu hieman hullulta, että päivittäiset tuotoksemme – virtsa ja ulosteet – huuhdellaan alas puhtaalla juomakelpoisella vedellä. Sen jälkeen jäteveden käsittelyssä pyritään taas erottelemaan puhdas vesi takaisin kiertoon. Prosessi kuluttaa energiaa ja rahaa. 

Keskitetty jätevedenkäsittely on monessa mielessä järkevää: se mahdollistaa tehokkaan käsittelyn tuhansien ihmisten ja teollisuuden jätevesille. Mutta osan näistä ravinteista voisi ottaa talteen ja hyödyntää jo ennen kuin ne päätyvät puhdistamolle. 

Virtsassa on voimaa – erilliskeräystä tulisi kehittää

Virtsan erilliskeräys tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää sen sisältämät ravinteet sellaisenaan, ilman laimentamista tai uudelleen erottelua. Monelle suomalaiselle kuivakäymälät ovat tuttuja kesämökeiltä, ja niissä pärjätään hyvin ilman vettä. Kompostoiva käymälä tuottaa ravinteikasta massaa, jota voidaan käyttää mökkipihassa. Miksi vedettömät tai vähävetiset vessaratkaisut eivät ole yleisempiä? Syitä on monia: hajautettu erilliskeräys ja sen pieni mittakaava haastavat logistiikkaa, ja nykyisen jätevesijärjestelmän rinnalla toisen järjestelmän ylläpito voi tuntua turhalta. 

Jätevedenpuhdistus kuitenkin aiheuttaa päästöjä ja vie maapinta-alaa. Kierrätysravinteille ja -lannoitteille olisi kysyntää, mutta puhdistamolietteet voivat sisältää erilaisia haitta-aineita. Voitaisiinko ihmisperäisiä jätteitä kerätä ja käsitellä erillään laajemmin – esimerkiksi uudisrakennuksissa, uusilla alueilla, festareilla ja tapahtumissa? Näin voitaisiin välttää teollisuuden jätevesien mukana tulevat haitta-aineet ja samalla säästää vettä. 

Entäs me ihmiset – olemmeko valmiita muutokseen? Onko suuri yleisö valmis käyttämään erilaisia, erottelevia, vessoja tai hyväksymään lannoitteet, jotka on valmistettu ihmisperäisistä jätteistä?

Taipuuko lainsäädäntö, vastustaako ihmismieli?

Haasteita kuitenkin riittää. Esimerkiksi lainsäädäntö ei välttämättä tunnista tällaisia erilliskerättyjä vessajakeita lannoitevalmisteiden raaka-aineiksi. Myös EU:n jäsenmaiden välillä voi olla eroja. EU-maista vain Itävallassa virtsasta valmistetun lannoitteen myynti on sallittua, samoin kuten Sveitsissä ja Liechtensteinissa. Selkeät raamit ovat tarpeen, jotta ravinnekierrätystä voidaan edistää. 

Entäs me ihmiset – olemmeko valmiita muutokseen? Onko suuri yleisö valmis käyttämään erilaisia, erottelevia, vessoja tai hyväksymään lannoitteet, jotka on valmistettu ihmisperäisistä jätteistä? Ihmisperäisen jätteen käyttö lannoitteena voi kohdata vahvaa psykologista ja kulttuurista vastarintaa. Ajatus siitä, että ruoka kasvaa ihmisjätteestä, saattaa tuntua monista epämiellyttävältä. 

Tie eteenpäin 

Jos nämä haasteet ratkaistaan, ihmisperäiset lannoitevalmisteet voivat avata oven kohti kestävämmin tuotettua ruokaa ja puhtaampia vesistöjä. Onko aika katsoa jätöksiä uusin silmin? 

Näihin teemoihin pureudutaan laajasti P2GreeN-hankkeessa, jossa esimerkiksi Gotlannissa, Ruotsissa, sijaitseva pilottikohde jalostaa festivaaleilta kerättyä virtsaa lannoitteeksi ohran viljelyyn. Sadosta valmistetaan olutta – joka puolestaan on omiaan nostattamaan vessahätää – täydellinen, tai vähintäänkin esimerkillinen, ravinnekierto! 

Image