Luontoterveyttä puistoista ja lähiluonnosta

Interactive Gardens -hankkeen tavoitteena on kehittää puistojen käyttöä ja löytää ratkaisuja paikallisten yhteisöjen nykyisiin hyvinvointihaasteisiin.

Rakennetut viheralueet – puistot ja puutarhat – ovat osa julkisia palveluja, joita tuotetaan kansalaisille. Ne luokitellaan kunnossapitoluokkiin, jotka kuvaavat alueen yleisilmettä, käyttöä ja hoidon laatutasoa. Mitä korkeampi kunnossapitoluokka on, sitä enemmän käyttö perustuu esteettiseen kokemiseen tai ennalta määriteltyyn erityistoimintaan, kuten liikuntaan. Tämä asettaa puiston kävijän valmiiseen rooliin. Matalammalla tasolla viheralueiden käyttöä ohjaavat ensisijaisesti ympäristötavoitteet, kuten luonnon monimuotoisuuden ylläpito ja hulevesien hallinta. Tämä mahdollistaa myös ympäristöviestinnän, jossa luontoalueiden tilaa ja merkitystä ihmisen hyvinvoinnille voidaan esitellä.

Eri-ikäisten ihmisten liikuntatarpeet ovat nousseet esiin erityisesti käyttöviheralueilla. Alueille on rakennettu leikkipaikkoja, ulkoliikuntasaleja, frisbeegolfratoja ja muita liikuntapaikkoja. Puistoihin sijoittuu myös erilaisia tapahtumia, kuten konsertteja, ohjattua liikuntaa ja taidetapahtumia. 

Kansallispuistoissa ja muussa lähiluonnossa harrastetaan niin ikään monipuolista liikuntaa ja erilaisia luontoharrasteita.

Image

Ulkoliikuntasalit osa suomalaisten puistojen nykyistä hyvinvointitarjontaa. Kuva: Turun kaupunki

Tässä hankkeessa tarkastelemme viheralueiden käyttöä kolmesta näkökulmasta: 1. luontoliikunta ja -virkistys, 2. luontoavusteinen kuntoutus sekä 3. koulujen ulko-opetus. Hankkeen pilotoinnit toteutettiin Jokioisilla Hämeessä Elonkierto-puistossa sekä ammattioppilaitoksen puutarhassa Louen kylässä, Tervolassa Lapissa. Vierailijoilta pyydettiin palautetta alueesta ja ohjatusta vierailusta.

Miksi. Suomalaisilla on perinteisesti ollut tiivis luontosuhde ja vahvaa osaamista luonnossa liikkumiseen ja luonnontuotteiden hyödyntämiseen. Yhteiskunta ja sen elämäntavat kuitenkin muuttuvat, usein passivoittavaan suuntaan. Luonto-osaaminen ei välttämättä välity enää aiempaan tapaan uusille sukupolville. Ilmeisenä vaarana on, että menetämme terveyden kannalta tärkeän, mutta monin osin näkymättömän ja itsestään selvänä pidetyn terveyden voimavaran.

Tutkimuksissa on osoitettu luontoympäristön pidentävän ja monipuolistavan liikuntasuoritusta sekä tehostavan sen myönteisiä vaikutuksia. Luontoterveyden ratkaisuja onkin alettu selvittää monilla eri tahoilla, muun muassa Luonnonvarakeskuksen, Terveys- ja hyvinvoinninlaitoksen (THL), Allergialiiton ja Sitran voimin. Yhteistyössä valmistellaan kansallista luontoterveysohjelmaa. Sillä kannustetaan arjen luontokäynteihin sekä ylläpidetään lähiluonnon saatavuutta asuinalueilla. 

Puistot ja muu lähiluonto ovat eniten käytettyjä arjen virkistysympäristöjä. Erityisen tärkeitä ne ovat ihmisille, joilla on muita rajatummat mahdollisuudet liikkumiseen. Näitä ryhmiä voivat olla esimerkiksi lapset ja nuoret, ikäihmiset sekä liikuntarajoitteiset tai vähävaraiset ihmiset.  

Vaikuttavuus. Mielenterveyteen, stressiin ja fyysisen aktiivisuuden puutteeseen liittyvät terveyshaasteet ovat nykyään yleisiä suomalaisessa yhteiskunnassa, myös lapsilla ja nuorilla. Sitra arvioi näistä aiheutuvan kustannuksia noin 14 miljardia euroa vuodessa, kun valtion vuotuiset sote-menot ovat noin 26 miljardia euroa (Tyrväinen ym. 2024). Jo puolet työkyvyttömyyseläkkeistä on myönnetty mielenterveyden perusteella. 

Luontotoiminnan varsinaiset terveysvaikutukset muodostuvat säännöllisten elämäntapojen kautta, kun ihminen löytää itselleen sopivat toimintatavat omien terveyshaasteiden hallintaan. Luontosuhde tarjoaa yhden mahdollisen väylän aktiiviseen ja tasapainoiseen elämään tukien sekä kehon että mielen hyvinvointia. Lasten luontoon tutustuminen on erityisen tärkeää, sillä varhaislapsuuden luontokokemuksista syntyy luontosuhde, joka kannattelee myös aikuisena.     

Moni tekeminen sijoittuu nykyisin sisätiloihin. Tämän rinnalle tarvitaan nykyistä enemmän ympärivuotisen ulkoilun vaihtoehtoja. 

Suomalaisille luonto on usein lähellä, myös kaupunkialueilla. Silti sen pariin lähteminen voi tuntua vaikealta, vaikkapa luontoon tai ihmisiin liittyvien pelkojen vuoksi. Motivaatio tekemiseen syntyy parhaiten henkilökohtaisen kiinnostuksen ja innostuksen kautta tai muiden ihmisten ja vertaisryhmän tukemana. Luontoretket voi aloittaa läheltä ja pienestä. Haasteellisuutta voi lisätä vähitellen omien taitojen sekä luonto-osaamisen karttuessa.

Esimerkkejä muualta: 

• Norjassa on erityisen vahva ulkoilu- ja luontokulttuuri, minkä myötä luontoharrasteet ovat mukana monen ihmisen arkea ja elämäntapoja.
• Humppilan kunta järjestää monipuolista sisä- ja ulkotiloihin sijoittuvaa hyvän mielen liikuntaa ikäihmisille.
• Nuuksion kansallispuistossa järjestetään luontoretkiä vaikeavammaisille ja heidän perheilleen. Yhdenvertaisen luonnossa liikkumisen tukivälineitä tarvitaan silloin, kun tavallinen pyörätuoli ei riitä maaston vaatimuksiin.

Hankkeen pilotit. Elonkierto-puistossa tarjottiin ohjattujen vierailujen kautta arjen pientä elämyksellisyyttä ja liikunnallisia hetkiä erilaisille kohderyhmille. Kukin ryhmä sai valita itselle kiinnostavia teemoja – esimerkiksi villiyrttejä, ympäristötaidetta, metsäpuutarhan talkootyötä, eläinten kanssa seurustelua tai luonnossa elpymistä. Vierailuun sisältyi aina myös yhteinen eväs- tai maisteluhetki.

Image

Kuvassa Elonkierron talkootoimintaa. Kuva: Pentti Raiskio

Osallistumisaktiivisuus vierailuihin vaihteli laajasti. Naiset osallistuivat pilotteihin miehiä aktiivisemmin, jotka suosivat lähinnä luontoretkiä ja pienimuotoista kisailua. Vierailuista saatu palaute kertoi myönteisistä hyvinvointivaikutuksista muun muassa rauhoittumisen sekä yhteisen ilon ja osallisuuden kautta. 

Puistovierailut olivat ihmisille merkityksellisiä. Terveyden näkökulmasta yksittäisen vierailun vaikutus on ehkä lähinnä virkistävä ja ajatuksia uudistava. Se voi madaltaa kynnystä lähteä luontoon omatoimisesti ja muistuttaa luonnon hyvinvointivaikutuksista. 

Sisätapahtumiin verrattuna ihmiset toivat esille erityisesti rentoutumiseen, läsnäoloon ja sosiaalisuuteen liittyviä kokemuksia. Tämä osoittaa ympäristötekijöiden suuren merkityksen ihmisen käyttäytymiselle. Se, mitä ihmiset tuovat itsestään esille erilaisissa ympäristöissä, vahvistuu entisestään.

Huomiointi viheralueiden suunnittelussa. Nykyiset puistot ja lähiluonto tarjoavat monipuolisia ympäristöjä sekä yksilöiden että ryhmien vapaa-ajan viettoon. Virkistysalueiden suunnittelussa hyvänä lähtökohtana on viheralueiden moniportainen hoitoluokitus, johon sisältyy laajasti erilaisia aktiviteetteja tukevia kohteita – luonnonmukaiset alueet sekä esteettömät reitit ja apuvälineet osana tätä valikoimaa. Samalla lähipuistot kehittyvät myös ihmisten kohtaamispaikkoina, joissa kaikki voivat kokea olevansa tasa-arvoisia taustastaan ja kyvyistään riippumatta. 

Lähiliikuntapaikkojen ja puistojen rakentamisen ohella yhteiskunnan kannattaa tarjota myös ohjattuja harrasteita ja tapahtumia luontovirkistystä tukemaan. Ihmisille tulisi tarjota nykyistä enemmän mahdollisuuksia osallistua lähiviheralueensa hoitoon ja käyttöön. Monelle se on lähipuisto tai -metsä, sillä Tilastokeskuksen mukaan vain joka toisella suomalaisella käytössään oma piha. 

Uudenlaisia ratkaisuja tarvitaan erityisesti nykyiseen ekotehokkuutta korostavaan maankäyttöön, jossa kaupunkirakennetta tiivistetään ilmastomuutoksen hillintään vedoten. Kaupunkiluonto siirtyy yhä kauemmas. Puistojen suunnittelu ja hoito on myös vahvan turvallisuushakuista. Se johtaa helposti ylilyönteihin – esimerkkinä hiekan korvaaminen kumimurskeella lasten leikkivälineiden alustoissa. 

Kun puisto mahdollistaa erilaista toiminta luodaan omaehtoista kaupunkikulttuuria. Vaikkapa cosplayn tai musiikin harrastajat voisivat luoda väliaikaisia esiintymispaikkoja ja ottaa alueen hetkeksi ”omakseen”. Ajattelutapa haastaa kuitenkin nykykäytännön, jossa puiston ”muokkaaminen” – jopa pelkkä puistonpenkkien siirtely – tulkitaan helposti ilkivallaksi, ja tapahtumien järjestämiseen vaaditaan aina etukäteislupia.

Image

Luonnonmukaiset alueet tarjoavat mahdollisuuksia aktiiviseen tekemiseen. Tässä seminaarivieraiden energisoiva tauko sisätiloissa istumiselle. Kuva: Marja Uusitalo

Miksi. Sosiaali- ja terveysalan palvelut sijoittuvat nykyisin lähes aina sisätiloihin. Osa soten asiakkaista tarvitsee kuitenkin voimavaralähtöistä työskentelyä täydentämään vakiintuneiden hoitomuotojen (lääkehoito, terapiakeskustelut, sairausloma) tarjoamia mahdollisuuksia. Luonnon ja eläinten parissa tarjoutuu ihmisen kasvua ja kehitystä monipuolisesti tukeva kuntoutusympäristö, jossa paraneminen tapahtuu monien yhtäaikaisten, terveyttä ja toimintakykyä vahvistavien, osaprosessien kautta. Luontoavusteisten menetelmien ammatillinen käyttöönotto etenee kuitenkin hitaasti ja edellyttää nykyistä selkeämpää tahtotilaa asiakas- ja voimavaralähtöisen työskentelyn kehittämiseen. 

Luontoavusteinen kuntouttava toiminta sovitetaan aina kunkin osallistujan omakohtaisen kiinnostuksen, tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaisesti. Stressaantuneelle ihmiselle on usein tärkeää päästä rauhoittumaan ja laskeutumaan läsnäolon tilaan. Tämän myötä herää vähitellen myös sisäsyntyistä motivaatiota osallistua aktiiviseen tekemiseen. 

Luontoavusteisuus voi olla monenlaista: pieniä yhteisiä kävelyjä lähipuistossa, laavulla järjestetty asiakastapaaminen tai vaativampaa yön yli -retkeilyä, jossa kuntoutujat ottavat itselleen vähitellen laajenevaa vastuuta retken järjestelyistä ja toteutuksesta. 

Esimerkkejä muualta

• Muun muassa Norja, Tanska ja Iso-Britannia ovat aktiivisesti kehittäneet luonto- ja eläinavusteisia menetelmiä osana sosiaali- ja terveyspalveluita.  
• Suomessa on käytössä sosiaalipedagogista hevostoimintaa ja ratsastusterapiaa, koulukoiria, eläinavusteisia terapeutteja ja palvelutalojen terapeuttisia pihoja. Nuoria tuetaan seikkailukasvatuksen kautta. Terveysmetsiä on perustettu sairaaloiden yhteyteen, ja pitkäaikaissairaiden tueksi on käynnistetty ohjattua ryhmätoimintaa.     

Vaikuttavuus. Luonto- ja eläinavusteisuuden vaikuttavuus perustuu useaan osaprosessiin. Menetelmät tukevat rauhoittumista ja palautumista kuormittavista tilanteista. Sisäisen turvan vahvistuessa ihminen voi vähitellen hallita myös traumaan liittyviä hermostollisen säätelyn häiriöitä (ylivireys, alivireys). Kehollisuudella on tärkeä rooli, erityisesti tunnetilojen tunnistamisessa ja ilmaisemisessa. Fyysisen aktiivisuuden kautta ihmisen kunto kohenee ja harjoitellut taidot vahvistuvat. Ihminen vahvistuu toimijana, ja omaan elämään liittyvä toivo ja sisäinen motivaatio heräävät. Hän tulee nähdyksi ja kohdatuksi, ja sosiaalisen vuorovaikutuksen siteet vahvistuvat.  

Voimavaralähtöisen työskentelyn kautta löydetään erityisesti ratkaisuja asiakkaan kuntoutumista rajoittaviin esteisiin ja parannetaan elämänlaatua. Luonto- ja eläinavusteisuuden tarjoumat täydentävät monin tavoin ammattilaisen substanssiosaamista tukien ihmisen terveyttä ylläpitävien yhteyksien palautumisessa omaa itseen, toisiin ihmisiin tai eläimiin sekä luontoon ja fyysiseen ympäristöön.

Hankkeen pilotit. Elonkierron ja Louen puistojen piloteissa paikalliset sote-ammattilaiset pääsivät tutustumaan luontoympäristöihin ja yhteistyön mahdollisuuksiin. Muutamille asiakasryhmille tarjottiin mahdollisuus testata luontoavusteisuuden tuottamia hyötyjä. Maahanmuuttajia, kehitysvammaisia ja mielenterveyskuntoutujia osallistui Louen puutarhakerhoon, jossa tehtiin puutarhatöitä kylvöstä sadonkorjuuseen aina yhteiseen sadonkorjuujuhlaan asti. Työuupumusta kokeneille henkilöille tarjottiin luonnonläheinen virkistyspäivä, jossa kehon ja mielen palautumista tuettiin ympäristönvaihdoksen ja voimavaraharjoitusten avulla. Elonkierrossa kuntouttavan työtoiminnan asiakkaita on osallistunut laajasti puiston ylläpitoon ja rakentamiseen.

Pilotit osoittivat, miten luontoavusteiselle kuntoutukselle ja kotoutukselle on olemassa todellinen tarve. Monet osallistujat kokivat toiminnan vaikuttaneen myönteisesti heidän henkiseen hyvinvointiinsa. Suurin osa kertoi rentoutuneensa tapahtuman aikana – ajatukset vaihtuivat ja huolet väistyivät ainakin hetkellisesti. Erityisen merkitykselliseksi koettiin yhteyden rakentuminen luontoon ja toisiin ihmisiin. Osallistujat toivoivat, että vastaavaa toimintaa järjestettäisiin myös jatkossa. 

Luontoympäristön harjoitteet toivat osallistujien hyvinvointia kokonaisvaltaisesti tukevia kokemuksia – rauhoittumista ja elpymistä, mutta myös aktiivista osallisuutta ja toimijuutta. Keskeistä toiminnassa oli psyykkisesti turvallinen ja kannustava ilmapiiri, jonka muodostivat ympäristö, ohjaajat ja ryhmä yhdessä. 

Jatkossa keskeistä on voimavaralähtöisen (psykososiaalisen) kuntoutuksen edistäminen – muun muassa Käypä hoito -suosituksissa. Organisaatioiden tasolla luontotoiminnan kehittäminen tapahtuu luontevasti ammattilaisten oman osaamisen kautta, kunhan heille annetaan siihen riittävät mahdollisuudet.  

Huomiointi viheralueiden suunnittelussa. Puistot, puutarhat ja lähiluonto voivat osaltaan tarjota kuntouttavia ympäristöjä sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaille. Niiden käyttö painottuu lähinnä kesäkauteen, ja muina vuodenaikoina luontoavusteisuutta voidaan toteuttaa vaikkapa retkeilyn tai eläinavusteisen toiminnan kautta.  

Useimmiten kuntouttava toiminta sijoittuu sote-organisaatioiden omaan lähiympäristöön, jolloin kohteet ovat helposti saavutettavissa aikarajoitteiden puitteissa. Omalla alueella voidaan tietoisesti kehittää ympäristöä esimerkiksi tarjoamalla aistielämyksiä tai mahdollistamalla viljelytoimia. Myös puistoalueiden yhteiskäyttöä voidaan kehittää yhteistyössä sote-ammattilaisten kanssa.

Miksi. Ulko-opetus on toimintamalli, joka tarjoaa kouluille ja päiväkodeille mahdollisuuden täydentää sisätiloihin sijoittuvan opetuksen antia. 

Esimerkkejä muualta. 

• Päiväkodeissa on jo laajasti lähiluontoon sijoittuva kasvatusta. ”Metsäeskarit” ovat käytössä sekä Suomessa että kansainvälisesti.
• Koulujen ulko-opetus on vakiintunut toimintamalli erityisesti Norjassa. Suomessa toimii Ulko-opet ry. alan kehittäjänä.
• Koulupuutarhoja on laajasti käytössä Tanskassa, ja oppilaat pääsevät tutustumaan omakohtaisesti ruoan viljelyyn.    

Vaikuttavuus. Ulko-opetuksen avulla tuetaan lasten psyykkistä ja sosiaalista kehitystä esimerkiksi vilkkaiden lasten parissa. Kouluarkeen tulee itsestään lisää liikunnallisuutta. Kun ulkoympäristöt otetaan käyttöön joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti, sekä oppilaat että opettajat voivat paremmin.

Ulko-opetus tarjoaa mahdollisuuden kokemukselliseen oppimiseen, mikä täydentää oleellisella tavalla kirjojen ja näyttöruutujen äärellä tapahtuvaa opiskelua. Muun muassa ympäristöopetuksessa korostuu lasten omakohtaisen kiinnostuksen herääminen ja kasvu henkilökohtaiseen toimijuuteen. 

Kehollisuus ja kokemuksellisuus (kehomielen aktivointi) tarjoavat lapsille omakohtaisen aistimuksiin ja oivalluksiin perustuvan oppimisen, mitä voidaan myöhemmin hyödyntää oppitunteilla tapahtuvassa opetuksessa (aivojen aktivointi). 

Pilotit. Hankkeen piloteissa koulut tekivät päivävierailuja Elonkierron ja Louen puistoihin. Tapahtumissa oli monipuolisesti mukana ympäristö- ja ruokakasvatuksen teemoja reitin varrelle järjestettyinä tehtävärasteina. Koululaiset saivat mahdollisuuden perehtyä muun muassa pölyttäjien ja maaperäeläinten elämään, geenivarojen säilyttämiseen ja lähiruoan matkaan pellolta pöytään.

Image

Kuva Elonkierron Tiedeviikolta.

Puistopilotit osoittivat, että koululaisten on tärkeää kokea itse, mitä luonnossa voi tehdä. Löytämisen ja keksimisen iloa oli runsaasti. Noin 10–20 minuuttia kestävät pienet tehtävärastit osoittautuivat ryhmille sopiviksi. Retkipäivän aktiivisessa tiimellyksessä ohjatut rastit toimivat paremmin kuin omatoimisuutta edellyttäneet tehtävät. Lapsille oli tärkeää päästä tapaamaan ihmisiä, jotka työskentelivät luonnonvara-alan eri tehtävissä – muun muassa tutkijoina, neuvojina tai maatilayrittäjinä.

Maaseutuluontoon sijoittunut vierailu- ja retkipäivä koettiin rauhoittavana. Tämä on tärkeää huomioiden kouluympäristöissä nykyisin esiintyvät ylivireyden ja aistihälyn haasteet. Luonnon aisteja lempeästi ja pakottomasti virittävä ympäristö kannusti läsnäoloon, ja luontainen liikkuminen päivän aikana laski sopivasti oppilaiden vireystasoja. 

Retkipäivissä oli mukana myös runsaasti ryhmän sisäistä sosiaalista vuorovaikutusta, mikä tuki ryhmän muotoutumista ja sosiaalisten taitojen harjoittelua syyslukukauden alkupäivinä.  

Hankkeen aikana toteutamme myös virtuaaliluonnon kokeilun, jossa koululaiset pääsevät tutustumaan luonnon monimuotoisuuteen maatalousympäristöissä virtuaalitilassa. Maisemalaboratoriossa käytetään 360 ͦ laajakuvia ”immersiiviseen” luontokokemukseen eli mahdollisimman elävään ja todentuntuiseen ympäristöön uppoutumiseen. Kokeilu syventää hankkeen osaamista erilaisten aitojen ja virtuaalisten oppimisympäristöjen käytöstä.

Huomiointi viheralueiden suunnittelussa. Puistot ja lähiluonto voivat tarjota päiväkodeille ja kouluille helposti saavutettavia alueita. Lähimetsä, -niitty tai -ranta tarjoavat usein teemoiltaan monipuolisemman ympäristön opetuksen näkökulmasta kuin rakennetut puistokohteet. Opetussisällöt räätälöidään opetussuunnitelman mukaisesti hakien erityisesti oman tekemisen ja kokemisen mahdollisuuksia lapsille. Esimerkiksi maatilan tai kotieläinpuiston kummieläin voi tarjota pitkäaikaisen ja tärkeän kiinnittymisen kohteen.

Image

Erityistarpeita omaavien lasten luontotoimintaa ja tekemisen ympäristöjä Yhdysvalloissa. Kuva: Hand in Hand

Opetukseen sisältyy myös keskustelutuokioita, joissa tarvitaan rauhallisia taukopaikkoja istuinryhmineen. Tietoa kohteista voidaan välittää infotaulujen avulla, mutta usein innostusta herättävän ohjaajan läsnäolo on myös tärkeää. Lapsiryhmien vierailussa huomioidaan aina myös turvallisuustekijät ja infran toimivuus, kuten esimerkiksi liikennejärjestelyt, säänsuojat, taukotilat, jätehuolto sekä wc-tilat.  

Johtopäätökset

Sairauskeskeisen terveysajattelun (patogeenisuus) rinnalla tarvitaan myös kokonaisvaltaisempaa ja ennaltaehkäisevää otetta (salutogeenisuus). Aivoja yksipuolisesti rasittavat, talouden ja teknologian määrittämät elämäntavat ovat ihmiselle liian kapeita. Tapamme elää sisätiloissa runsaasti istuen, suorituksia jahtaamalla, aisteja ylivirittäen ja usein myös yksinäisyydessä pyristellen on monin tavoin vastakohta ihmisen luonnolliselle lajityypilliselle elämälle. 

Stressin vähentäminen tapahtuu ennen kaikkea elämällä ihmisen biologian ja hermoston mukaista elämää. Tarvitsemme kokonaisvaltaista ihmiskuvaa, jossa ihmiset ovat moninaisia sekä kyvyiltään että tarpeiltaan. Meidän on rakennettava harmoniaa ja terveyttä edistäviä yhteisöjä, joissa ylläpidämme yhteyksiä omaan mieleemme, toisiin ihmisiin tai eläimiin ja luontoon sekä muuhun fyysiseen lähiympäristöön. Viheralueet ovat tässä tärkeä resurssi. 

Luonto tarjoaa mahdollisuuden olla läsnä tässä ja nyt, aistia ja löytää itsestään erilaisia puolia ja resursseja. Luonnon saavutettavuutta täytyy vaalia maankäytöllä ja viheralueiden suunnittelulla ja tuoda luonto-osaaminen osaksi arjen rutiineja laajasti yhteiskunnan eri osa-alueilla. 

Lisätietoa.

Tyrväinen, L. ym. 2024. Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys. Sitra.

Kirjoittajat, Anja Yli-Viikari ja Marja Uusitalo, ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita.