Siirry pääsisältöön

Ruokahävikin ilmastovaikutus kotitalouksissa – Haaskaamisen lopettaminen on ilmastoteko helpoimmasta päästä

Blogi 18.11.2022 Kirsi Silvennoinen Juha-Matti Katajajuuri

Tiedotimme taannoin tutkimuksestamme, jossa selvitettiin ensimmäistä kertaa suomalaisten kotitalouksien ruokahävikin hiilijalanjälkeä. Tässä blogissa kerromme lisää kehittämästämme tutkimusmenetelmästä sekä pohdimme kotitalouksien ruokahävikin hiilijalanjäljen suuruutta suhteessa koko ruokaketjun ilmastovaikutuksiin.

Lajittelututkimus on resurssitehokas tapa arvioida elintarvikejätettä

Luke on tehnyt elintarvikejätteen ja ruokahävikin lajittelututkimuksia vuodesta 2012 ja kehittänyt tutkimusmenetelmän, joka nyt usean toiston jälkeen arvioituna vaikuttaa soveliaalta kotitalouksien elintarvikejätteen ja ruokahävikin arviointiin. Lajittelututkimuksessa tutkijat lajittelevat elintarvikejätteen ja hävikin eri ruokatyyppeihin. Menetelmällä saadaan arvioitua elintarvikejätteen kokonaismäärän lisäksi myös ruokahävikin määrä, eri ruokatyypit ja esimerkiksi pakkausaste. Tulosten yhteneväisyys eri vuosina ja eri alueilla osoittaa, että pystymme menetelmällä suhteellisen luotettavasti tekemään arviota jätteen määrästä ja tyypistä. Luotettavuutta voidaan parantaa käsittelemällä enemmän näytteitä.

Lajittelututkimus on resurssitehokas tapa elintarvikejätteen arviointiin: yhteistyöllä jätehuollon kanssa pystytään jakamaan syntyneitä kustannuksia. Tarkoituksena onkin jatkaa lajittelututkimuksia tulevina vuosina eri puolilla Suomea, kun paikalliset jätehuoltoyhtiöt tekevät omia lajittelututkimuksia. Tutkimuksen toteuttamista saattaa rajoittaa taustatietojen saatavuus: alueen jätehuollosta pitää olla saatavilla tiedot asukasmääristä ja jäteastioiden tyhjennysväleistä. 

Tulevaisuus tuo tähänkin työhön tekniikkaa, digitalisaatiota ja tekoälyä. Kehitteillä ja testausvaiheessa on älyroskiksia, jotka punnitsevat ja määrittävät jäteastioiden sisällön automaattisesti. Näiden laitteiden avulla lajittelua ei enää tarvitsisi tehdä käsin tutkijoiden työvoimalla, vaan sijoittamalla laitteita jätehuoltoon voitaisiin mahdollisesti lukea tiedot suoraan toimiston näytöltä.

 

Kuvissa lajitellaan elintarvikejätettä. Työtä tehdään ensin lajittelupöydillä, jossa elintarvikejätteestä lajitellaan erikseen ruokahävikki. Työtä jatketaan lajittelemalla ruokahävikki eri ruokatyyppeihin (esim. vihannekset, leipä tai peruna). Viimeisessä kuvassa arvioidaan pakkausastetta: pakkaukset poistetaan ja punnitaan. Kuva: Kirsi Silvennoinen

Kotitalouksien ruokahävikin ilmastovaikutus kuulostaa suurelta – mutta onko se? 

Lajittelututkimuksemme tuloksista selvisi, että kotitalouksien hävikkipuroista syntyy melkoinen päästöpotti: suomalaisten kotitalouksien kokonaispäästöt ovat tutkimuksemme mukaan reilut 300 miljoonaa CO2-ekvivalenttikiloa vuodessa. Tämä vastaa noin 139000 henkilöauton vuosittaisia kasvihuonekaasupäästöjä. 

Kotitalouksien ruokahävikin ilmastovaikutus kuulostaa suurelta – mutta onko se? Mittakaava ja suuruusluokka on hyvä hahmottaa. Tällä hetkellä Suomessa kotitalouksien ruokahävikki on noin kolmannes koko ruokaketjun hävikistä. Muista ketjun osista (kauppa, ravitsemispalvelut, elintarviketeollisuus ja alkutuotanto) aiheutuu suhteellisen tasaisesti loput kaksi kolmannesta, pienin osuus aiheutuu alkutuotannosta.  

Olemme osana EU:ta sitoutuneet puolittamaan ruokahävikin vuoteen 2030 mennessä. Mikäli saisimme kotitalouksien ruokahävikin puolitettua, koituisi siitä noin 1–3 prosentin päästösäästö koko ruokajärjestelmän ilmastovaikutuksiin. Jotta tämä päästövähennys saataisiin todella aikaan, pitäisi turhaan tuotettu ruoka jättää kokonaan tuottamatta. 

1–3 prosentin vähennys kuulostaa vähäiseltä, mutta on kuitenkin ilmaston kannalta tärkeä: tarvitsemme aivan kaikkia päästövähennyksiä saavuttaaksemme hiilineutraaliustavoitteet. Hävikin vähentämisestä aiheutuva päästövähennys on sitä paitsi helpoimmasta päästä: riittäisi, että lopettaisimme haaskaamisen. 

Myös kansainvälisessä ruokajärjestelmän tutkimuksessa elintarvikejätteen vähentäminen nähdään merkittävänä tekijänä; kestävässä ruokamallissa hävikkiä syntyy vain vähän. Kotitaloudet ja kuluttajat ovat tässä avainasemassa, koska yritykset kyllä yrittävät saada oman hävikkinsä alas kustannussyistä.

Suomessa kotitalouksien ruokahävikki on noin kolmannes koko ruokaketjun hävikistä.

Suuret päästövähennykset vaativat toteutuakseen systeemisiä muutoksia

On hyvä tiedostaa, että suuremmat päästövähennykset vaativat systeemisiä muutoksia koko ruokaketjussa. Tärkeintä olisi saada aikaan muutosta ruoankulutuksessa kohti kasvisvoittoista ruokavaliota. Tämän lisäksi tuotantoketjujen ilmastovaikutuksia tulisi vähentää ja hiilipäästöt maaperästä pitäisi saada ainakin osin käännettyä hiilensidonnaksi. Ketjuissa on useita keinoja vähentää ilmastovaikutuksia: viljelyä voidaan edelleen kehittää ja lannoitusta optimoida. Kestävää kasvi- ja eläinjalostusta sekä rehustusta voidaan edelleen edistää mm. metaanipäästöjen leikkaamiseksi. Biokaasun ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä voidaan edistää sekä sivuvirtoja hyödyntää entistä tehokkaammin kiertotalouden mukaisesti. 

Systeemisten muutosten aikaansaamiseksi tarvitaan toimia niin poliittisessa päätöksenteossa kuin ruokajärjestelmän moninaisten toimijoiden käytännön tekemisessä. Myös ajantasaista tutkimustietoa tarvitaan lisää suurien muutosten ja päästövähennysten toteutumiseksi. Meistä jokainen voi kuitenkin vähentää ruokajärjestelmän ilmastovaikutuksia minimoimalla ruokahävikin omassa kotitaloudessaan. Samalla säästyy rahaa.

 

Blogin ja työn taustalla ovat mm. EU:n CircWasteFinland- ja ruokahävikkiseurantahankkeet. CircWaste-hanke saa rahoitusta EU:n Life-ohjelmasta (LIFE15 IPE FI 004).

Image
CircWaste-hankkeen ja EU Life -ohjelman logot.