Näillä vinkeillä tunnistat luotettavammat elintarvikkeiden ympäristöväittämät

Elintarvikkeiden ympäristövaikutuksista kerrotaan nykyisin varsin kirjavilla tavoilla. Kuluttajan ei ole helppoa tai edes mahdollista tietää tuotteiden aidoista vaikutuksista ympäristöön. Mihin kaupan hyllyllä kannattaa kiinnittää huomiota? 

Koostimme Luonnonvarakeskuksen LCAFoodPrint-hankkeen verkkosivuille tietoa ruoan ympäristövaikutusten arvioinnista, ympäristöväittämien taustoista sekä siitä, miten kuluttaja voisi tunnistaa luotettavammat väittämät. 

Esittelemme nyt tyypillisiä ympäristöväittämiä ja vinkit niiden arvioimiseen. 

Esimerkki 1: Elintarvikepakkauksen kyljessä komeilee suuri vihreä lehti. 

Luontokuvitukset voivat antaa virheellisen vaikutelman tuotteen myönteisistä tai jopa tavanomaista pienemmistä ympäristövaikutuksista. 

Luontoon ja “vihreyteen” viittaavat visuaaliset elementit on kielletty Euroopan unionin vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivissä, jota jäsenmaiden on noudatettava viimeistään vuoden 2026 aikana. 

Esimerkki 2: Elintarvikepakkauksessa lukee ”vähemmän muovia”. 

Pakkauksen osuus elintarvikkeen tuotantoketjun aikaisesta ympäristöjalanjäljestä on yleensä hyvin vähäinen. Muovin vähentäminen on lähtökohtaisesti tärkeää, mutta tuotteen ympäristövaikutuksista viestiminen sen avulla voi olla epäolennaista. 

Väittämä olisi luotettavampi, jos muovin vähentämisen vaikutus olisi suhteutettu tuotteen koko tuotantoketjun hiilijalanjälkeen tai muuhun ympäristöjalanjälkeen. 

Esimerkki 3: Mainoksessa kerrotaan, että elintarvike on valmistettu käyttäen tuulivoimaa. 

Tuulivoiman käyttö liittyy kyseistä elintarviketta jalostavan tehtaan sähkönkulutukseen. Jalostuksen päästöt kattavat kuitenkin vain pienen osan elintarvikkeiden koko tuotantoketjun aikaisesta hiilijalanjäljestä. 

Tuulivoiman käyttö pienentää hiilijalanjälkeä. Usein valtaosa tuotteen hiilijalanjäljestä kuitenkin syntyy alkutuotannossa. On luotettavampaa kertoa avoimesti tuotteen koko tuotantoketjun aikainen hiilijalanjälki ja tuulivoiman käytön osuus siitä.  

Esimerkki 4: Elintarvikkeen mainoksessa lukee ”vihreä valinta, ympäristöystävällinen tuote”. 

Väittämän taustalla ei mitä todennäköisimmin ole elinkaariarviointia, jolla väittämä perustellaan.  

EU:ssa ollaan puuttumassa yleistävien ja täsmentämättömien termien käyttöön. Esimerkiksi termit ”ympäristöystävällinen”, ”vihreä” sekä ”ilmastoystävällinen” kielletään harhaanjohtavina, ellei niiden taustalla ole selkeitä ja todennettavia perusteita. Uusi lainsäädäntö on tulossa voimaan EU-alueella vuoden 2026 aikana. 

Esimerkki 5: Elintarvikepakkauksessa lukee ”tuotteen hiilijalanjälki on hyvitetty”. 

Tuotteiden päästökompensaatioon viittaaviin väittämiin kannattaa suhtautua kriittisesti, sillä ne kielletään vuoden 2026 aikana EU:n alueella. Tällaiset väittämät voivat antaa harhaanjohtavan mielikuvan siitä, ettei omassa tuotantoketjussa syntyisi lainkaan päästöjä tai että tuotantoketjussa sidotaan päästöjä vastaava määrä hiiltä.  

Kompensaatiot tapahtuvat yrityksen oman tuotantoketjun ulkopuolella. Siksi olennaisempaa on vähentää oman tuotantoketjun päästöjä. 

Esimerkki 6: Yritys kertoo tuotteensa hiilijalanjäljen olevan 1,3 kg CO₂-ekv./tuote ja ohjaa verkkosivuille, joilla kerrotaan, että laskenta kattaa tuotantoketjun vaiheet maatilalta kauppaan saakka. 

Väittämä on oikean suuntainen, sillä tuotteen hiilijalanjäljen suuruus kerrotaan numeroina, elinkaariarviointiin perustuen. Laskenta kattaa kuitenkin vain maatiloilla, elintarviketeollisuudessa ja kaupassa syntyvät päästöt.  

Laskennassa ei ole ilmeisesti huomioitu maatiloilla käytettävien tuotantopanosten kuten lannoitteiden valmistuksen päästöjä, jotka ovat usein huomattavan suuria. Lisäksi laskennasta puuttuu kulutus eli ruoan säilytyksen, valmistuksen sekä ruokahävikin aiheuttamat päästöt. 

Esimerkki 7: Yritys kertoo verkkosivuillaan työstään tuotteidensa hiilijalanjälkien pienentämiseksi erityisesti maatiloilla. Sivuilla kerrotaan, että tuotteiden hiilijalanjäljet ovat pienempiä kuin kilpailevilla yrityksillä ja globaalisti keskimäärin. Sivuilla ei avata, miten vertailtavat hiilijalanjäljet on laskettu. 

Yritys keskittyy olennaisiin ilmastotoimiin, sillä alkutuotannon päästöt kattavat yleensä valtaosan elintarvikkeiden hiilijalanjäljistä. On hyvä, että hiilijalanjälkien vertailut mainitaan vain verkkosivuilla eikä tuotteiden pakkauksissa, sillä laskentaan liittyy epäselvyyksiä. 

Väittämä olisi luotettavampi, jos sen taustat kerrottaisiin avoimesti ja kattavasti verkkosivuilla. Nyt on esimerkiksi epäselvää, perustuvatko esitetyt vertailut samaan laskentamenetelmään ja samanlaisiin lähtötietoihin. Ilman lisätietoja väittämään kannattaa suhtautua kriittisesti.  

Esimerkki 8: Elintarvikepakkauksessa on liikennevalomerkintä, jossa kyseisen tuotteen hiilijalanjälki on vihreällä alueella. 

Liikennevalomerkintä antaa tietoa siitä, millainen hiilijalanjälki tuotteella on verrattuna esimerkiksi tuoteryhmäänsä tai kaikenlaisiin elintarvikkeisiin. Suomessa ei kuitenkaan ole toistaiseksi käytössä yhtenäistä merkintäjärjestelmää, joka takaisi, että liikennevalojen avulla viestittävät hiilijalanjäljet olisivat vertailukelpoisia eri tuotteiden välillä ja että merkintöjen skaalat olisivat samanlaisia joko kaikille tuotteille tai tietyille tuoteryhmille.  

Tämän vuoksi merkintöjen numeroasteikot ja skaalojen eri värien väliset rajat voivat vaihdella. Saman tuotteen hiilijalanjälki voi olla yhdellä asteikolla vihreällä alueella, mutta toisella asteikolla jopa punaisella alueella.  

Luken, maa- ja metsätalousministeriön ja ruokaketjun yritysten sekä järjestöjen lisäksi Elintarvikkeiden elinkaariarviointimetodologian kehittäminen ja harmonisointi -hankkeeseen (LCAFoodPrint, 2021–2025) osallistuvat Helsingin yliopisto, Suomen ympäristökeskus, VTT, LUT-yliopisto, Ympäristöministeriö ja WWF Suomi. Hankkeen päärahoittajana toimii Makera (MMM). Lisäksi hanketta rahoitti yli kolmekymmentä elintarvikealan yritystä ja toimialajärjestöä. Lisätietoja hankkeesta ja sen rahoittajista on LCAFoodPrint-verkkosivuilla. https://www.luke.fi/fi/projektit/lcafoodprint