Mitä saavuttaa 64 kokouksella kahdessa vuodessa?

Ajattelitko ensin, että tässä mollataan jatkuvaa kokoustamista? Ei mollata, vaan kerromme, miten suhdetoimijuus rakentuu tiiviin ja toimivan vuorovaikutuksen avulla – myös etänä.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Järviseudun ammatti-instituutin (Jami) Tienviitat-hankkeessa (2020-2022) suhdetoimijuus rakentui tiiviin kokoustamisen ansiosta yhteistyön moottoriksi. Jami sijaitsee Etelä-Pohjanmaan Järviseudulla Alajärvellä. Muita alueen kuntia ovat Soini, Vimpeli ja Lappajärvi.

Alun perin Luken tutkija Kalle Hoppulan ideoimalla hankkeella tavoiteltiin maa- ja puutarhatalouden kehittämisen yhteistyömallia Järviseudun yrityksiä ja koulutus- ja kehittämisorganisaatioita varten. Samalla vahvistuisi Luken alueellinen läsnäolo Järviseudulla ja Jamin maa- ja puutarhatalouden opetusympäristö kytkeytyisi entistä vahvemmin osaksi luonnonvara-alan tutkimusta.

Yksitoista hankeideaa!

Hankkeen toiminta ei päällisin puolin ollut ”radikaalin innovatiivista”: kokouksia tai tiedonvaihtotuokioita 1-2 viikon välein, 13 asiantuntijahaastattelua, kaksi osallistavaa työpajaa ja loppuseminaari. Vuorovaikutuksen tarkastelu suhdetoimijuuden ja työkalukäsitteiden avulla paljastaa kuitenkin tärkeitä seikkoja yhteisen ymmärryksen rakentumisesta yli organisaatiorajojen.

Kahden vuoden aikana Tienviitat-hanke tuotti 11 uutta hankeideaa Järviseudun alkutuotantoa varten.  Rahoitus on jo saatu neljälle hankkeelle. Muiden ideoiden eteenpäin viemisestä vastaa hankekoordinaattori, joka aloitti Jamissa Tienviitat-hankkeessa ja jatkaa nyt tehostaen Jamin toimintaa alueellisena kehittäjänä.

Suhdetoimijuus ja verkostoituminen eivät ole sama asia

Suhdetoimijuus (relational agency) muodostuu , kun yhteistyötahojen motiivit sekä ammatilliset intressit ja osaamiset kohtaavat toisensa. Suhdetoimijuuden myötä syntyy uudenlaista yhteistä tietoa ja ymmärrystä käsillä olevan ongelman hahmottamiseksi ja ratkaisemiseksi. Motiivit yhteistyön taustalla on ymmärrettävä ja jokaisen tahon on sopeutettava omaa toimintaansa niin, että syntyy kaikille hyödyllinen kokonaismotiivi.

Suhdetoimijuus ei ole pelkkää verkostoitumista. Verkostoituessaan osapuolet toimivat toisistaan erillisinä tarjoten omia resurssejaan yhteistyön tueksi. Suhdetoimijuus sen sijaan rakentuu menemiselle toisen osapuolen nahkoihin ja sitä kautta uuden tiedon, ymmärryksen ja ongelmaa koskevien tulkintojen luomiselle. Kyse on herkistymisestä yhteistyökumppaneiden lähtökohdille ja arvoille. Toistensa tuntemaan oppiminen ei ole keittiöpsykologiaa, vaan luottamuksen ja uskalluksen rakentamista.

Tienviitat-hankkeessa suhdetoimijuus syntyi fyysisistä kohtaamisista ja vierailuista Jamiin tiheiden etäkokousten lisäksi, toistemme arvostavasta kuuntelemisesta ja kannustamisesta sekä maltista vastata toistemme kysymyksiin, joita piti tehdä, että eri osapuolten näkemykset ja tieto tulivat selviksi kaikille. Jokaisella oli hankkeessa oma toimiva rooli. Tekemistä ei myöskään ollut liikaa, joten aikaa jäi myös reflektiolle.

Reflektiolle on varattava hankkeissa aikaa

Jamin ja Luken edustajat osallistuivat 35 aamukahvipalaveriin, joissa vietiin tietoa Lukesta Jamille, päivitettiin hankkeen kuulumisia ja pohdittiin yhdessä etenemistä. Aamukahvipalaverit vuoroin pohjustivat, vuoroin veivät eteenpäin hankeideoita, joita Järviseudun alkutuotannon eri toimijat tuottivat kahdessa osallistavassa työpajassa. Palavereiden aiheina olivat Jamin navettainfran uusimisen suunnittelu, uudet hankerahoituslähteet, lihan jatkojalostus ja biokaasutuotannon kehittäminen.

Jamissa oleva paikallisen alkutuotannon ymmärrys ja Luken monipuolinen asiantuntijuus kohtasivat ja rikastuttivat toisiaan reflektoinnin ansiosta. Reflektiolle annettiin aikaa etenkin pohtiessamme, millä tavoin Tienviitat vaikutti Jamin toimintaan ja ihmisiin. Jamilaisista hanketyöntekijäksi palkattu agrologi Marjastiina Teixeira tunsi alueen alkutuotannon perin pohjin ja Jamin koulutusalan johtaja Henna Latvala puolestaan tunsi Jamin käytännöt ja tavoitteet oppilaitoksena ja alueellisena kehittäjänä.

Järviseudun Maaseututoimen johtaja Jukka Kuoppala pohti hankkeen loppuseminaarissa historian kautta sitä tietä ja tapahtumia, jotka johtivat Tienviitat-hankkeeseen ja antoivat sille merkityksen. Suhdetoimijuuteen kuuluu siis myös yhteistyötä tekevien tahojen toiminnan näkeminen menneisyys-nykyisyys-tulevaisuus-jatkumolla.

Jamin sekundääriset ja tertiääriset hanketoiminnan työkalut uudistuivat

Kehittämisen ensimmäisen asteen työkaluja ovat hankkeet. Toisen asteen työkalut ovat ensimmäisen asteen työkalujen edustajia mielissämme ja sellaisina ne välittävät ja säilyttävät toiminta- ja ajattelutapoja. Toisen asteen työkaluihin kuuluvat muun muassa reseptit, ohjeet, uskomukset ja normit. Hanketoiminnassa toisen asteen työkaluja ovat etenkin hankehakemukset ja -suunnitelmat. Jami sai uutta osaamista hankehakemusten tekemiseen ja hanketoiminnan organisointiin ja johtamiseen omassa organisaatiossaan ja verkostoissaan.

Asiantuntijahaastattelujen analysoinnin avulla tuotetut tulevaisuuskuvat olivat neljännen asteen työkaluja ja vastasivat kysymykseen ”millaista maailmaa kohti?”  Työpajoissa tulevaisuuskuvien mahdollisuudet, uhat ja enteet toimivat raameina, joiden läpi osallistujat ideoivat tarkempia kehittämisaiheita. Oli tärkeää, että työpajat järjestettiin Jamin tiloissa: se konkretisoi Jamin toimintaa työpajoihin osallistuneille Järviseudun alkutuotannon toimijoille.

Neljännen asteen työkaluna toimii jatkossa ennen kaikkea uudistunut Jami, joka opetustyön lisäksi satsaa jatkossa tavoitteellisemmin, osaavammin ja vahvemmin alueensa kehittämiseen. Jami toimii suunnannäyttäjänä, jonka kanssa seudun alkutuottajat tekevät mielellään yhteistyötä ja johon he luottavat.

Uusien työkalujen ja vahvistuneiden verkostojen ansiosta Jami pystyy suuntaamaan kehittämistyötä alkutuottajien tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Alkutuottajien pitämistä kehittämistoiminnan kyydissä korosti Tienviitat-hankkeen loppuseminaarissa Highlander-lihan tuottaja Marko Viitasaari.

Jamin ja Luken välisessä suhteessa on jatkossa tärkeää, saadaanko Tienviitat-hankkeessa rakennettu suhdetoimijuus pidettyä elossa hankkeen jälkeen. Luken ja Jamin tulee pystyä organisaatioina tunnistamaan toisilleen tarjoamansa hyödyt jatkossakin, vaikka hankkeeseen osallistuneet henkilöt eivät olisikaan enää näissä organisaatioissa töissä. Yhteiset hankkeet ovat silloinkin avainasemassa, jotta suhdetoimijuus syvenee ja saa uusiakin muotoja.

Blogin taustamateriaalina on käytetty teosta Edwards, Anne (2010). Being a professional expert practitioner. The relational turn in expertise. Springer. 168 s.