Siirry pääsisältöön

Miksi soveltavan tutkimuksen rahoitusta tulisi vahvistaa?

Blogi 22.5.2023 Mikko Kurttila Johanna Kohl Meri Kallasvuo Anne Tolvanen

Tutkimuslaitoksilla on TKI-kentässä ainutlaatuinen rooli tutkimuksen, elinkeinoelämän ja tietoon perustuvan päätöksenteon solmukohtana. Tutkimuslaitokset tukevat ja nopeuttavat yritysten TKI-toimintaa osaamisellaan ja verkostoillaan sekä hankkivat Suomeen kansainvälistä TKI-rahoitusta.  Suomessa eri alueilla toimivana tutkimuslaitoksena Luke tuottaa alueiden tarpeisiin räätälöityä tietoa ja ratkaisuita. 

TKI-toiminnan rahoitus on Suomessa jäänyt jälkeen verrokkimaista. Laki, jolla nostetaan Suomen julkiset ja yksityiset TKI-investoinnit yhteensä 4 prosentin tasoon bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä, on soveltavan tutkimuksen tekemisen kannalta aivan keskeinen. Rahoituslaki tuo kauan kaivattua pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta TKI-rahoitukseen. Oleellista on huolehtia siitä, että TKI-rahoitus kohdentuu vaikuttavasti. 

Voisivatko tutkimuslaitoksetkin vastaanottaa yritysten lahjoituksia? 

Tutkimusorganisaatioiden ja yritysten tavoitteellinen yhteistyö edistää innovaatioita. Tämä yhteistyö on Suomessa huolestuttavasti vähentynyt viime vuosina. Toimintamalleja, joilla julkisen rahoituksen voidaan odottaa vivuttavan yksityistä rahoitusta ovat mm. tutkimusorganisaatioiden ja yritysten yhteiset TKI-ohjelmat ja osaamiskeskittymät sekä yhteiskäyttöiset TKI-infrastruktuurit ja kokeiluympäristöt. Tämän tyyppisten toimintojen tulee olla keskeisessä asemassa rahoituksen kohdentamisessa. TKI-järjestelmän rahoituksen nykyinen aukkokohta on soveltavassa esikaupallisessa tutkimuksessa, jota erityisesti tutkimuslaitokset tekevät. Tämän vuoksi soveltavan tutkimuksen suhteellista osuutta TKI-rahoituksesta tulee kasvattaa. 

Yliopistoissa toimiva lahjoituskäytäntö, jossa valtio vivuttaa yritysten lahjoituksia voitaisiin ottaa käyttöön myös tutkimuslaitoksissa. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi yritysten kanssa yhdessä räätälöityjen professuurien perustamisen tutkimusaloille, joista odotetaan merkittäviä kaupallisia avauksia. Voisimme myös vahvistaa jo hyvään vauhtiin päässyttä PPP (Public Private Partnership) projektimallia, jossa haetaan yritysten osarahoituksella ratkaisuja käytännöstä nouseviin tutkimuskysymyksiin.  

Sekä aluerahoitus että kansainvälinen tutkimusrahoitus edellyttävät tutkimusorganisaatioilta ns. vastinrahoitusta. Tutkimuslaitosten perusrahoituksen 28 prosentin lasku vuosien 2011–2020 välillä on johtanut tilanteeseen, jossa tutkimuslaitoksilla alkaa olla vaikeuksia osoittaa vastinrahoitusta hankkeisiin osallistumiseen. Vaihtoehtoja on kaksi: tutkimuksen priorisointi tai vastinrahoituksen määrän kasvattaminen. Jatkossa onkin huolehdittava siitä, että vastinrahoitusta on riittävästi sekä EU-rahoituksen kotiuttamiseen että alueiden kehittämiseen tähtäävää työtä varten. Tällaista työtä voisi olla esimerkiksi alueellisten biokiertotalouden tuotantoekosysteemien synnyttäminen elinkeinojen yhteistyönä tutkimusympäristöjä hyödyntäen.