Kannattavuus ratkaisee lypsykarjatilan menestyksen

Lypsykarjatilojen kannattavuuserot ovat suuret: osa tiloista kattaa tuotantokustannuksensa kirkkaasti, osa ei pääse lähellekään tavoitetta. Erot syntyvät siitä, miten hyvin käytetyt euromääräiset resurssit tuottavat rahassa mitattua tulosta ja kuinka tuotanto on järjestetty.

Vuonna 2023 hyvin menestyvät tilat saavuttivat kannattavuuskertoimen 1,15. Tämä tarkoittaa, että sekä yrittäjän työlle että omalle pääomalle saatiin tavoitteen mukainen korvaus. Heikosti menestyvillä kannattavuuskerroin jäi 0,07:ään, eli vain murto-osa tavoitteista täyttyi. Tulokset on laskettu Luken ylläpitämästä maa- ja puutarhatalouden kannattavuuskirjanpidon aineistosta ja ne ovat saatavissa Taloustohtori-verkkopalvelusta.

Erot syntyvät ennen kaikkea maidontuotannossa. Hyvin menestyvien tilojen keskituotos lehmää kohti on 9 580 kg, heikosti menestyvillä se oli 8 440 kg eli reilut tuhat kiloa vähemmän. Korkeampi keskituotos nostaa yksikkötuottoa ja vahvistaa lehmäkohtaista kustannustehokkuutta. Kasvinviljelyssä erot lehmää kohti ovat pienempiä, mikä osoittaa, että maidontuotanto on tilan kannattavuuden kannalta ratkaisevaa. 

Kustannustehokkuutta peliin

Tilaa kohti lasketut kustannukset ovat luonnollisesti suuremmat isommilla tiloilla. Hyvin menestyvillä tiloilla kustannukset lehmää kohti ovat pienemmät, eli jokainen käytetty euro tuottaa enemmän liikevaihtoa. Todellinen kustannustehokkuus ei ole vain menojen leikkaamista, vaan tuotoksen ja kustannusten järkevää suhteuttamista.

Selvimmin erot näkyvät rehukustannuksissa, kone- ja rakennuskuluissa sekä ulkopuolisissa palveluissa. Lehmäkohtaiset kustannukset osoittavat, että paremmin kannattavilla suuremmilla tiloilla työpanosta ja muita resursseja käytetään tehokkaasti siten, että kustannukset pysyvät tuotokseen verrattuna aisoissa. Kannattavuus syntyykin tuotantoprosessissa, ei tilinpäätöstä laskettaessa.

Tase töihin

Tase kertoo tilan vakavaraisuudesta ja pääomarakenteesta. Heikosti menestyvien tilojen taseessa pääomaa on sitoutunut enemmän kiinteisiin omaisuuseriin, mikä rasittaa kannattavuutta poistojen ja korkokulujen kautta. Hyvin menestyvien tilojen omavaraisuusaste on yli 70 prosenttia, mikä luo vakautta tilan rahoitusrakenteeseen. Heikosti menestyvillä omavaraisuusaste jää 62 prosenttiin. Heikosti menestyvien tilojen taseessa on lehmäpaikkaan sitoutunut kokonaisuudessaan enemmän pääomaa, ja sitä on kiinni enemmän kiinteissä, kuten rakennukset ja koneet, kuin vaihto-omaisuuden kaltaisissa likvideissä omaisuuserissä.

On tärkeää huomata, että korkeat pääomakulut voivat johtua uusista investoinneista navettaan, koneisiin tai rakennuksiin. Lyhyellä aikavälillä poistot ja korkomenot rasittavat kannattavuutta, mutta pitkällä aikavälillä optimaalisen suuruiset investoinnit luovat pohjan paremmalle kustannustehokkuudelle ja kannattavuudelle.

Kannattavuutta kannattaa tavoitella

Parempi kannattavuus syntyy lehmäkohtaisten kustannusten hallinnasta ja keskituotoksen optimoidusta kehittämisestä. Menestystä ei saavuteta pelkillä säästötoimilla, vaan panostamalla tuotantoprosessissa resurssien järkevään käyttöön.

Yrittäjän kannattaa kehittää liikkeenjohdon osaamistaan, keskittyä ydinliiketoimintaan eli maitoon ja nurmeen, seurata kustannuksia tarkasti ja investoida harkiten. Näin syntyy kannattava, vakaa ja pitkällä aikavälillä elinvoimainen tila. Lehmäkohtainen kustannustehokkuus yhdessä keskituotoksen optimoinnin kanssa on avain siihen, että työ- ja pääomapanokset tuottavat rahassa mitattavaa tulosta.