Maitoa vai kaurajuomaa? NEPGa-hanke tuo ravitsemuksen osaksi ruoan ympäristövaikutusarviointia

Nykyisinä ilmastokriisin aikoina tuotteiden ilmasto- ja ympäristövaikutuksia kuvaavalle tiedolle on paljon käyttöä ja kysyntää. Sen avulla voidaan tehdä parempia valintoja. Ruokatuotteiden välisessä vertailussa pitäisi ottaa huomioon myös tuotteen ravitsemuksellinen merkitys, jotta valinnat olisivat kestäviä. Miten se pitäisi tehdä? Onko lopulta esimerkiksi klassisesta vertailuparista maito vai kauramaito ilmastoystävällisempi vaihtoehto?

Ruoantuotanto ja ruokatuotteiden kulutus vaikuttavat merkittävästi ilmastoon ja ympäristöön. Vaikutuksia syntyy eri vaiheissa tuotanto-kulutus-ketjua monella eri tavalla ja monenlaisista syistä. Yksittäisten vaiheiden aiheuttamia vaikutuksia tutkitaan eri tieteenaloilla kohteeseen sopivilla menetelmillä. Elinkaariarviointi auttaa hahmottamaan koko ketjun aikana syntyviä vaikutuksia ja mahdollistaa eri tuotteiden välisen vertailun.Elinkaariarviointi on tehokkuusmittari. Ei taloudellisen tehokkuuden vaan ekotehokkuuden mittari. Siinä tarkastellaan, kuinka paljon negatiivisia ympäristövaikutuksia syntyy suhteessa tuotettuihin tuotteisiin. Vaikutukset ilmoitetaan tuoteyksikköä kohden. Ruoan kohdalla tuo yksikkö on ehkä yleisimmin kilo tuotetta.

Elinkaariarvioinnin periaatteita kuvaavan kansainvälisen standardin mukaan tuotteiden ympäristövaikutusten vertailu perustuu tuohon yksikköön. Tätä yksikköä kutsutaan toiminnalliseksi yksiköksi, ja sen pitäisi kuvata vertailtavien tuotteiden toiminnallisuutta ”oikeutta tekevällä” ja vertailukelpoisella tavalla. Ja on sanomattakin selvää, että toiminnallisen yksikön valinta voi vaikuttaa suuresti arvioinnin lopputulokseen. Se pitääkin valita huolellisesti, suhteessa arvioinnin tavoitteisiin, ja valinta pitää perustella.

Kilo ruokatuotetta. Mitä kilo kertoo ruokatuotteen toiminnallisuudesta? Eipä kai oikeastaan mitään.

kuluttajalle on kuitenkin hankala määrittää. Syömisen motiivit voivat olla moninaiset nälän sammuttamisesta (kylläisyys), energian tankkaukseen (heikotuksen poisto, jaksaminen), ahdistuksen liennytykseen, tavanmukaisuuteen (elokuvan katsomisesta ei tule mitään ilman napostelua) tai sitten kenties tietoisempaan terveyden ylläpitoon. Mikä näistä on ruoan oikeaa toiminnallisuutta, joka olisi pätevä perusta elinkaariarvioinnin toiminnalliselle yksikölle?

Elinkaariarvioinnin periaatteiden mukaan kaikki menetelmälliset valinnat pitää tehdä sopusoinnussa arvioinnin tavoitteen kanssa, ja sen takia tavoitteen pitää olla selkeä.

tavoitteet on asetettava korkealle, ruoan kohdalla puhutaan ruoantuotannon vaikutusten merkittävästä vähentämisestä ja merkittävästä ruokavaliomuutoksesta. Kuluttajille tietoa tuottavan tuotekohtaisen elinkaariarvioinnin pitää ankkuroitua tähän. Silloin haetaan välttämätöntä ruoankulutuksen tasoa. Ja silloin on ehdottoman tärkeää kiinnittää huomiota ravitsemuksellisiin tarpeisiin.

Huolimatta erilaisista syistä syödä ruoan perustehtävä on turvata riittävä ravitsemus eli riittävän energian ja suojaravintoaineiden saanti. Samalla riittävän ravitsemuksen turvaaminen on myös osa kestävää kehitystä ja se on vahvasti esillä muun muassa YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa – niin kuin vahvat ympäristötavoitteetkin.Ruoan ympäristövaikutuksia ja ravitsemuksellisia vaikutuksia on perinteisesti tarkasteltu erikseen. Elinkaariarvioinnissa niiden yhdistäminen on kuitenkin välttämätöntä – ihan jo edellä kuvatuista metodologisista syistä, mutta myös elinkaariarvioinnilla perusteltujen toimenpidevaatimusten legitimiteetin takia. Ei ole millään muotoa oikeutettua, ainakaan kestävyyden nimissä, kannustaa ruokavalintoihin tai ruokavaliomuutoksiin, jotka eivät ole ravitsemuksellisesti kestävällä pohjalla. Käytännönläheisesti ajatellen kuluttajakäyttöön tarvitaan helposti ymmärrettäviä, tuotekohtaisia tarkastelutapoja, jotka auttavat kestävien tuotevalintojen tekemistä.Tieteen kentässä on viime aikoina ruvettu kehittämään elinkaariarvioinnin ravitsemuksellisia toiminnallisia yksiköitä ja niitä tukevia muita arviointimenetelmiä. Aihe on haastava ja kehitystyötä tarvitaan vielä lisää ennen kuin menetelmiä voidaan soveltaa käytäntöön luotettavasti.

NEPGa-hanke vie ravitsemusnäkökulmat ja ympäristövaikutukset yhdistävää tieteellistä menetelmäkehitystä aimo harppauksen eteenpäin.

kolmivuotinen NEPGa-hanke (Integration of nutrition to food LCA and communication - the product category approach) olettaa, että sekä ravitsemus-, ympäristö- ja viestintänäkökulmien yhdistäminen voidaan tehdä erityisellä tuoteryhmäkohtaisella lähestymistavalla. Siinä arviointi ja viestintä kattavat tuotetasoa yleisemmällä tasolla ilmenevät keskeiset ravitsemukselliset ja ympäristölliset vaikutustekijät. Kehitystyö kohdistuu useaan eri tuoteryhmään. Hanke edistää myös tulevaisuuden tuotetason merkintäjärjestelmää, jossa ympäristö- ja ravitsemusnäkökohdat yhdistyvät luotettavalla tavalla.NEPGa-hankkeessa tieteellinen kehitystyö toteutetaan Luken, Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyöllä. Viestintätapaan liittyvässä työssä teemme yhteistyötä Sydänliiton kanssa. Hankkeeseen osallistuu yhdeksän erikokoista elintarvikealan yritystä: Valio, Fazer, Atria, Kesko, Lantmännen, Jalotofu, Helsingin mylly, Gold&Green ja varsinaissuomalainen viljelijä - elintarvikejalostaja. Lisäksi muutkin yritykset ja sidosryhmät voivat osallistua hankkeen järjestämiin tilaisuuksiin.

Ja lopuksi, mitä tulee maidon ja kauramaidon paremmuuden vertailuun, paljastettakoon että kyllä niitä on tarkoitus NEPGassa tarkastella.