Mitä jos hiilijalanjälkeä voisi arvioida luotettavasti ja helposti?

Tietoa elintarvikkeiden ilmasto- ja muista ympäristövaikutuksista tarvitaan, jotta yrityksillä on tietopohja tuotteidensa kehittämiseksi. Todennettu ympäristövaikutusten vähentäminen voi tuottaa myös lisäarvoa toimijoille imagoetujen tai tiukentuviin säädöksiin sopeutumisen kautta.

Ympäristövaikutusten arviointia tehdään yrityksissä pääasiassa kertaluonteisina projekteina asiantuntijatyönä. Elintarvikeketjussa vain harvoilla yrityksillä on tähän mahdollisuus, eivätkä pienet maatilayritykset, jotka kuitenkin ovat ruuan ympäristövaikutusten kannalta oleellisessa asemassa, kuulu tähän joukkoon. Olisiko hiilijalanjälkeä mahdollista arvioida luotettavasti, helposti ja edullisesti?

Viisaat päät yhteen

Elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden elinkaariarviointia ja hiilijalanjäljen laskentaa on nyt tehty neljännesvuosisata. Aihe on hyvin dataintensiivinen, ja siksi tietoa ja toisaalta tietojärjestelmiä on paljon olemassa. Laskentamenetelmät ovat kehittyneet hurjasti. Jäljitettävyys on suurimmaksi osaksi korkealla tasolla: tuotantoketjun toimijat tietävät mistä hankkivat ja mihin myyvät, ja kysymys herää miksi hiilijalanjäljen laskenta ei vielä ole jokaisen yrityksen rutiinia?

Luken ja Business Finlandin tutkimushanke Modulaarisuus ja digitaalisuus – avaimet luotettavaan ja kustannustehokkaaseen LCA-laskentaan ruokaketjussa  etsii konkreettista mallia toteuttaa elinkaariarviointia aidosti ketjutettuna ja digitaalisena ratkaisuna. Tällä tarkoitetaan sitä, että kukin toimija vastaa oman toimintansa datasta ja tuloksista digitaalisen palvelun avustamana ja toisaalta verkkopohjainen palvelu yhdistää ketjun eri osat, moduulit, toisiinsa. Alan toimijat, potentiaaliset palveluiden käyttäjät ja tuottajat sekä muut kiinnostuneet keskustelivat asiasta hankkeen työpajassa 5.6.2023.

Mistä vielä kiikastaa?

Työpajassa ketjutettua (hajautettua) ratkaisua pidettiin hyvänä lähtökohtana edulliseen ja helppoon ympäristövaikutuslaskentaan. Ratkaisussa nähtiin potentiaalia myös johtamisen välineeksi. Hyväkin konsepti vaatii silti vielä työtä, jotta siitä saadaan luotua onnistunut tuote käytännössä, ja työpajassa kartoitettiinkin mahdollisia kehityskohteita ja sudenkuoppia. Ylivoimaisesti vahvimmin työpajassa nousi esille käytön helppouden tärkeys. Palvelun pitäisi pystyä hyödyntämään muita yrittäjän käyttämiä tietojärjestelmiä ja palveluita turhan näpyttelytyön minimoimiseksi. Käyttöliittymältä odotetaan helppokäyttöisyyttä, selkeyttä ja ohjaavuutta. Todettiin. että lisätyön pitäisi olla lähellä nollaa, mutta toisaalta käytännössä datan perkaamista, siivoamista ja täydentämistä tarvitaan edelleen, vaikka dataa kasattaisiinkin erilaisista järjestelmistä.

Digitalisoitumisen pitäisi rikastaa koko arvoketjua. Kyse ei ole pelkästään teknisistä ratkaisuista, vaan myös datatalouden reiluudesta, hyvästä yhteistyöstä ja avoimesta kommunikaatiosta. Datan jakamiseen tarvitaan selkeät pelisäännöt.

Järjestelmän tulisi toimia kansainvälisesti. Ketjutetun elinkaariarvioinnin tulisi olla läpinäkyvää ja helposti ymmärrettävää. Lähtötietojen pitäisi olla luotettavia ja oikeellisuus tulisi voida myös varmentaa. Kaikki tämä on kuitenkin tehtävissä ja kentällä on asiaan kiinnostusta.

Koska on valmista?

Digitalisoitumisen ja uuden datatalouden kehittymisen vauhti on huima. Alan portinvartijoiden, digitaalisten palveluiden tuottajien, elinkaariarvioinnin asiantuntijayhteisön ja käyttäjien on hyvä tehdä nyt yhteistyötä, jotta varmistetaan, että meillä on tulevaisuudessa mahdollisuus tuottaa elinkaariarviointia helposti, luotettavasti, läpinäkyvästi ja koko ketjulle lisäarvoa tuottaen.