Luken metsien suojelutilastot entistä tärkeämpiä metsien ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten kestävyystavoitteiden asettamisessa

Euroopan unionin hahmotelmat aiempaa laajemmista ympäristön suojelun tavoitteista kohdistuisivat Suomessa paljolti metsiin, sillä niitähän maapinta-alastamme on 75 prosenttia. Myös avohakkuiden tulevaisuudesta on keskusteltu. Olemme Euroopan metsäisin maa, miten metsiämme suojellaan ja hyödynnetään tätä nykyä?

Luonnonvarakeskuksen (Luke) metsiensuojelutilaston mukaan Suomen metsistä eli metsä- ja kitumaan yhteisalasta on suojeltu 2,9 miljoonaa hehtaaria eli 13 prosenttia niiden pinta-alasta. Useimmiten hakkuut ovat kiellettyjä mutta eivät aina: suojelun kohde määrittää tavan suojella.  Suojeluun liittyvät myös luontoarvojen suojelua tukevat metsät, joita ei kuitenkaan tilastossa sisällytetä suojeltuun metsäpinta-alaan. Metsätalouskäyttöä on lisäksi voitu rajoittaa esimerkiksi kaavoituksella.

Olemme Euroopan metsäisin maa, miten metsiämme suojellaan ja hyödynnetään tätä nykyä?

Täysin metsätalouden ulkopuolelle jätettyä metsää on Suomessa 2,3 miljoonaa hehtaaria eli kymmenen prosenttia metsien kokonaispinta-alasta. Tätä tavataan kutsua kansanomaisesti tiukasti suojelluksi metsäksi. Tiukasta suojelusta ei kuitenkaan löydy yksiselitteistä kansainvälistä määritelmää, joten käsite aiheuttaa hämmennystä. Siksi sanan käytöstä on luovuttu Luken Metsien suojelutilastossa.

Mitä metsällä tarkoitetaan?

Suomessa metsänä pidetään 1950-luvulta lähtien käytetyn määritelmän mukaan metsä- ja kitumaan summaa. Puuston määrästä pääosa sijaitsee metsämaalla, ja siellä kasvupaikka pystyy tuottamaan vähintään kuutiometrin puuta vuodessa. Myös kitumaat ovat puustoisia, mutta siellä puusto ei kasva yhtä kovaa vauhtia. Keskimäärin suomalaisella kitumaalla kasvaa 2080 puuta hehtaarilla. Kansainvälisissä metsätilastoissa ei esiinny erikseen metsä- ja kitumaata, vaan siellä puhutaan vain metsästä (vrt. FAO:n metsän määritelmä).

Kansainvälisesti metsä määritellään maankäytön, puuston latvuspeittävyyden sekä puuston pituuden perusteella. FAO:n metsän määritelmään sisältyvät yli 20 metriä leveät ja minimissään 5000 neliömetrin alueet, joilla ei harjoiteta maataloutta eivätkä ne ole rakennettua maata. Puuston latvuspeittävyyden pitää olla vähintään kymmenen prosenttia sekä puuston pituuden vähintään viisi metriä puuston kypsyysvaiheessa. Jos FAO:n määritelmää sovelletaan Suomeen, niin sen mukainen metsäala on 1,7 prosenttia pienempi kuin oman kansallisen määritelmämme mukainen metsäala. Määritelmäeroista huolimatta FAO:n ilmoittama Suomen metsäala on siis lähes sama kuin omissa tilastoissamme julkaistu.

Suojelusta julkaistaan sekä kansallisia että kansainvälisiä tilastoja

Metsiensuojelutilastojen ymmärtämistä vaikeuttavat luokituserot kansallisissa ja kansainvälisissä tilastoissa. Esimerkiksi Forest Europen metsätilastoihin ilmoitetut Suomen suojellut metsäalat perustuvat Valtakunnan metsien inventointiin (VMI). Forest Europe esittää siis kansainvälisesti vertailukelpoiset FAO:n metsän määritelmän mukaiset Suomen metsien suojelualat, jotka perustuvat Suomessa koko maan kattavaan koealaverkkoon.

Yksityiskohtaisimman kuvan metsiemme suojelun tilasta ja kehityksestä saa perehtymällä Luken julkaisemaan kansalliseen tilastoon.

Luken metsiensuojelutilasto taas perustuu valtiolta sekä muilta tiedontoimittajilta kerättyihin suojeltujen metsikkökuvioiden pinta-aloihin. Kuviotieto mahdollistaa huomattavasti Forest Europen tietoja tarkemman luokituksen. Toisistaan poikkeavat menetelmät kuitenkin aiheuttavat sen, että tieto ei voi olla täysin yhtenevää. Kaikkein yksityiskohtaisimman kuvan metsiemme suojelun tilasta ja kehityksestä saa perehtymällä Luken julkaisemaan kansalliseen tilastoon.

Ilmaston muutos ja biodiversiteetti asettavat reunaehtoja metsien käytölle

Metsät sitovat ja varastoivat hiiltä, ja ne ovatkin tällä hetkellä eräs keino, joka ihmisillä on takataskussaan ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä. Toki myös muutoksia kulutustottumuksissa ja energiankäytössä tarvitaan. Varsinkin fossiiliset polttoaineet ovat vahingollisia ilmastolle, mutta metsiä hyödynnettäessä hiili kiertää. Luonnonsuojelussa ja biodiversiteetin vähenemisessä kysymys ei ole pelkästään metsistä, vaan uhanalaisia lajeja löytyy muiltakin maankäyttömuodoilta. Toki uhanalaisia lajeja esiintyy myös talousmetsissä.  

Metsien käyttö on tasapainottelua eri tavoitteiden välillä

Molemmat, sekä suojelutavoitteet että metsätalous, ovat Suomelle tärkeitä. Viime kädessä on kyse ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden yhteen sovittamisesta.

Päätöksenteon tueksi tarvitaan sekä laadukasta tutkimusta että tilastoja.

Metsien käytössä onkin lopulta kyse poliittisesta valinnasta: mitä kestävän kehityksen osa-aluetta halutaan painottaa, ja mistä hyödyistä ollaan valmiita luopumaan. Päätöksenteon tueksi tarvitaan sekä laadukasta tutkimusta että tilastoja. Luke julkaisee molempia.