Kysyntä ohjaa puuta polttoon

Puusta on tullut Suomessa pulaa itärajan sulkeutumisen myötä ja samalla hakkuita on esitetty rajoitettaviksi hiilinielujen turvaamisen perusteella. Miksi metsävarojen rajallisuudesta huolimatta yli puolet käytetystä puuraaka-aineesta palaa lopulta energiaksi ja pitäisikö tulevaisuudessa jotain tehdä toisin?

Luonnonvarakeskuksen (Luke) Puun kulkuvirtatilasto osoittaa, että vuonna 2022 Suomessa käytetystä puun kuiva-aineesta päätyi lopulta poltettavaksi 60 prosenttia. Osuus on kasvanut merkittävästi 2000-luvun alun lukemista, jolloin energiakäytön osuus jäi vielä alle puoleen. 

Mistä muutos sitten johtuu? Yksi tärkeä tekijä on ollut lämpö- ja voimalaitosten lisääntynyt metsähakkeen käyttö, joka on ollut seurausta tarpeesta siirtyä fossiilisista kohti uusiutuvaa energiaa. Suomessa puu on tarjonnut tähän luontevan, kotimaisen ratkaisun. Viime vuosina metsähakkeen käyttömäärien kasvua on lisäksi vauhdittanut turpeen energiakäytön väheneminen sekä venäläisestä energiasta luopuminen.

Puupolttoaineet ovat sivutuote

Suomessa metsätalous tähtää metsäteollisuuden raaka-aineen tuottamiseen eikä metsiämme lähtökohtaisesti hakata edelleenkään energiaksi. Lämpö- ja voimalaitoksissa poltettu metsähake kattoi vuonna 2022 kotimaan metsistä hakatusta puusta 13 prosenttia, sisältäen sekä runkopuun, hakkuutähteet että kannot. Kun määrään lisätään pientaloissa ja maataloudessa poltettu puu, kuten klapit, päätyi kotimaisesta puusta suoraan polttoon noin viidennes. 

Nopeasti kasvaneet puupolttoaineiden käyttömäärät ja venäläisen energiahakkeen tuonnin tyrehtyminen ovat kuitenkin johtaneet tilanteeseen, jossa puusta on tullut pulaa. Tämä on näkynyt myös siinä, että energiateollisuuteen on virrannut aikaisempaa enemmän järeämpää, metsäteollisuudelle jalostuskelpoista puuta. Tilanteeseen on vaikuttanut myös kotimaan puunhankintaa vaivaava kalusto- ja kuljettajapula, jonka seurauksena energiayhtiöiden on ollut haastavaa saada kokoon tarvittavat puumäärät pakkasten varalle. 

Lämpö- ja voimalaitosten metsähakkeena palaneita ainespuumääriä ei tiedetä, mutta tilastotietojen perusteella niiden on arvioitu yltävän jopa 2–3 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Kyse on todennäköisesti lähes pelkästä kuitupuusta, sillä tukkien hintaero kuitu- ja energiapuuhun on merkittävä.

Puuraaka-aine on käytettävä yhä tehokkaammin

Metsäteollisuudelle jalostuskelpoisen puun polttaminen ei sovi yhteen kehityksen kanssa, jossa metsien suojelua lisätään ja sen myötä käytettävissä olevat metsävarat ovat aiempaa rajallisemmat. Samalla metsistä odotetaan apua ilmastonmuutoksen hillitsemiseen sekä kansantalouden kannattelemiseen. Positiivista valoa tilanteeseen tuo energiayhtiöiden suunnitelmat monipuolistaa tuotantomenetelmiään. Puupolttoaineiden kulutus tulee vähenemään merkittävästi seuraavien vuosikymmenten kuluessa, kun polttaminen väistyy ekologisempien energiantuotantomuotojen tieltä.

Työn ja toimeentulon tuottamisen ohella metsäteollisuus ja sen valmistamat puutuotteet auttavat myös ilmastonmuutoksen torjunnassa. Puurakennukset toimivat hiilinieluina, eikä selluakaan sovi väheksyä useiden uusienkin tuoteinnovaatioiden raaka-aineena. 

Metsäteollisuustuotannossa syntyvät sivuvirrat, kuten jäteliemet, tulisi kuitenkin saada ohjattua polttamisen sijaan tuotteiden raaka-aineeksi. Tähän haasteeseen metsäyhtiöt ovatkin tarttuneet, kun mustalipeästä erotettavaa ligniiniä kaavaillaan ohjattavaksi akkuteollisuuden tarpeisiin. 

Puu on myös tulevaisuuden polttoaine

Lähivuosina nykyiset puupohjaisia polttoaineita käyttävät lämpö- ja voimalaitokset ovat kaikesta huolimatta merkittävä osa Suomen vihreää siirtymää. Puuenergiaa voidaan käyttää säätövoimana silloin, kun esimerkiksi tuuli- tai aurinkovoiman sähköntuotanto laskee, eikä sähkökattiloita ole lämmöntuotannossa järkevää käyttää. 

Tulevaisuudessa yleistyvä palamisessa syntyvän hiilen talteenotto puolestaan ehkäisee ilmastonmuutosta, kun puuhun sitoutunut hiili ei vapaudu polttamisessa takaisin kiertoon. Talteen otettua hiiltä voidaan myös hyödyntää edelleen uusiutuvien polttoaineiden raaka-aineena, jolloin saadaan aikaan hyötyjä fossiilisten polttoaineiden korvaamisessa. 

Hiilestä ja vihreästä vedystä voidaan jalostaa uusiutuvaa synteettistä metaania maa- ja meriliikenteen polttoaineeksi. Tätä ei tarvitse odotella enää pitkään, sillä Suomen ensimmäinen suuren mittaluokan vihreän vedyn ja synteettisen metaanin tuotantolaitos on aloittamassa toimintaansa Harjavallassa jo ensi vuoden aikana. 

Elinvoimainen metsäsektori kehittyy ja innovoi

Vaikka käytetystä puusta nykyistä isompi osuus olisikin tärkeää ohjata pitkään hiiltä sitoviin, mahdollisimman korkean jalostusarvon tuotteisiin, ei paniikkiin ole aihetta. Puuraaka-aineen käytön tehostaminen sekä käytetyn puukuutiometrin tuottaman arvonlisän nostaminen edellyttävät kuitenkin jatkossakin määrätietoista panostamista tutkimukseen sekä uusiin innovaatioihin. Huolehtimalla metsäsektorin elinvoimasta pystymme ratkaisemaan ilmastonmuutokseen sekä luontokatoon liittyviä haasteita ja tuottamaan lisää euroja kansantaloudenkin hyväksi.