Siirry pääsisältöön

Ilmasto muuttuu, kestävätkö Suomen metsät tuhoriskit

Blogi 25.11.2022 Sannakajsa Velmala Markus Melin

Lämpenevä ilmasto sekä aiempaa sateisemmat talvet ja kuivemmat kesät muuttavat Suomen metsäluontoa. Kulunut vuosi on pakottanut meidät arvioimaan uudella tavalla yhteiskunnan ja infrastruktuurien kestävyyttä. Samalla on tärkeä tarkastella myös maa- ja metsätalouden sekä luonnonympäristöjen sietokykyä uuden tiedon valossa.

Maailman pauhun varjossa helmikuussa 2022 jäi hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raportti valitettavan vähälle keskustelulle. Raportti summasi ilmastonmuutoksen vakavia vaikutuksia luonnon ekosysteemeihin: Suomessa kasvukauden ennustetaan pitenevän, helleaaltojen yleistyvän ja talvien lauhtuvan. Lajisto muuttuu eteläisemmäksi ja nykyisten eliöiden kokema stressi lisääntyy.

Suomen metsille erityistä on, että meillä on vain muutamia valtapuulajeja, joita hyödyn­netään laajasti metsätaloudessa. Tutkimus on tunnistanut joitakin metsäkuuselle, metsämännylle, raudus- ja hieskoivulle sekä lehtosaarnelle ja lehtikuuselle mahdollisesti erittäin haitallisia vieraslajeja, joita muutos saattaa hyödyttää. Haitallisten vieraslajien uhka on siksi tärkeä huomioida. Vaikka idänkauppa vaikuttaa toistaiseksi hiljentyneen, on eläinten mahdollista ylittää valtioiden rajat myös omin avuin, jos olosuhteet lajien leviämiselle ja menestymiselle ovat sopivat.

Tuhoriskit kasvavat ilmaston lämmetessä

”Ei vara venettä kaada” on hyvä neuvo tulevaan varautumisessa. Emme voi tarkkaan tietää, mitkä tekijät metsäluontoamme uhkaavat. Tutkimuskirjallisuuden valossa on kuitenkin mahdollista tunnistaa tuholaisia sekä arvioida niiden aiheuttamaa tuhoriskiä. Ymmärtämällä lajien ekologiaa on mahdollista varautua tulevaan.

Metsätieteen aikakauskirjan teemanumero aikakauskirjan teemanumero Uudet metsätuhoriskit muuttuvassa ilmastossa on napakka lukupaketti. Lehtipuitamme uhkaavat karanteenituholaisiksi luokitellut jalokuoriaiset, koivun tuholainen pronssijalosoukko ja lehtosaarnia uhkaava saarnenjalosoukko voisivat tänne kotiutuessaan aiheuttaa merkittäviä puustotuhoja Suomessa.

Ilmaston muuttuessa on todennäköistä, että myös meillä luonnostaan esiintyvien lajien, kuten kir­janpainajan aiheuttamat puustotuhot lisääntyvät. Metsätalouden näkökulmasta asia on harmillinen, mutta samalla kuolevat puut tuottavat monien muiden eliöiden tarvitsemaa lahopuuta. Onkin tärkeää muistaa, että jo kuollut puu ei lisää kirjanpainajatuhojen riskiä mutta auttaa lahopuusta riippuvaisia lajeja.

Tuulen kaatama ja kirjanpainajan tappama puu toimii hyvänä kasvualustana useille lahopuusta riippuvaisille eliölajeille. Kuva: Markus Melin

Kuivuus ja mikrobit uhkaavat metsien terveyttä

Tulevaisuudessa etenkin lisääntynyt kesänaikainen kuivuus uhkaa havumetsiemme terveyttä.  Varautumiskeinoja ovat esimerkiksi sekametsien määrään lisääminen ja kuusen käytön välttäminen kuivuudelle alttiilla kasvupaikoilla. Stressi muuttaa mikrobien ja kasvien vuorovaikutussuhteita ennalta-arvaamattomalla tavalla. Ei ole yksiselitteistä, voidaanko puiden seuralaislajit ylipäätään jakaa hyödyllisiin seuralaislajeihin ja haitallisiin tuholaisiin.

Hyönteistuhojen lisäksi puita vaivaavat myös mikrobiperäiset taudit. Phytophthora-kasvitaudinaiheuttajasukuun kuuluvien patogeenien kirjo ja niiden aiheuttamat tuhot ovat lisääntyneet. Nämä taudinaiheuttajat on usein mahdotonta havaita, ennen kuin oireita ilmaantuu. Ne leviävät taimitarhoilla ja kasvintuotantolaitoksissa huomaamatta, jos tarvittavia varotoimenpiteitä ei noudateta. Vierasperäisten tuhonaiheuttajien hallinnassa kansainvälisen kasvikaupan tuotantoketjujen puhtaus ja alan toimijoiden kannustaminen toimenpiteisiin tuhoaiheuttajien leviämisen estämiseksi ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Monimuotoisuus hillitsee riskejä

Puiden tuholaisia on tutkittu jo yli 100 vuotta, mutta edelleen on jossain määrin epäselvää, mitkä tekijät altistavat puita tuholaisille. Onko negatiivisesti latautunut tuhokäsite ylipäätään oikea kuvaamaan metsän luontaista kiertokulkua?

Luontaisten vaihtelevissa ilmasto-oloissa viihtyvien ja perinnöllisesti monimuotoisten puulajiemme sopeutumiskyky on lähtökohtaisesti hyvä. Luontaisiin puulajeihin perustuvasta metsänhoidosta johtuen tärkeimpien puulajiemme populaatiot ovat perinnöllisesti monimuotoisia. Puumme ovat sopeutuneita elämään vaihtelevissa oloissa Keski-Euroopasta aina pohjoiselle havumetsän rajalle asti, mutta tapahtuneen ilmastonmuutoksen nopeus haastaa niitä.

Mikäli kesän 2021 kaltaiset kuivuudet toistuvat, kuusen voidaan olettaa kärsivän eniten sillä niin poikkeuksellisiin olosuhteisiin se ei ole ehtinyt sopeutua. Sitä vaivaavat hyönteiset sen sijaan sopeutuvat nopeammin Monimuotoisen metsäympäristön vaaliminen, ylläpitäminen ja vahvistaminen sekä ympäristön- ja ilmastonmuutoksen hillintä ovat avainasemassa tulevaisuuden riskien hallinnassa.

Metsätieteen aikakauskirjan teemanumero Uudet metsätuhoriskit muuttuvassa ilmastossa, 2022-10776. Pääkirjoitus Sannakajsa Velmala ja Risto Kasanen. Odotettavissa lämpenevää, sateista ja uusia tuholaisia – kestävätkö Suomen metsät ilmastonmuutoksen seuraukset?