Metsien hiilinieluista on ihmisille hyötyä

Metsien hiilinieluista on keskusteltu tänä keväänä vilkkaasti. Keskustelun ydin on, pitäisikö metsät laskea mukaan hiilinieluihin vai ei. 

Metsien pois jättämistä on perusteltu kahdella väitteellä:

1. Metsien hiilinielu on pitkällä aikavälillä nolla.
2. Metsien hiilinielu on vain väliaikainen.

Molemmat pitävät paikkansa, mutta vain osittain.

Ensimmäinen väite pätee vain, jos metsiä hoidetaan hakkuuvälistä eli kiertoajasta toiseen aina samalla tavalla. Silloin metsän hiilivarasto pysyy suurin piirtein samana. Mutta jos metsien hoitoa muutetaan esimerkiksi hakkuuväliä pidentämällä, voivat metsät varastoida lisää hiiltä. Tutkimusten mukaan erot eri hoitotapojen välillä voivat olla jopa 40–50 tonnia hiiltä hehtaarilla. 

Toinen väite väliaikaisuudesta pitää paikkansa, jos katsotaan vain yhtä kiertoaikaa, joka päättyy hakkuuseen. Jos kuitenkin jokaisessa kiertoajassa varastoidaan enemmän hiiltä kuin aiemmin, kasvaa metsien hiilivarasto pitkällä aikavälillä pysyvästi. Väliaikaisuus muuttuu pysyväksi, kun sitä toistetaan puusukupolvesta toiseen.

On kuitenkin selvää, että metsien nielut eivät yksin riitä hillitsemään ilmastonmuutosta. Maapallon pinta-ala ja sen vuoksi myös metsien määrä on rajallinen. Metsien hiilivarastot saavuttavat siten ennen pitkää ylärajansa. Siksi fossiilisten polttoaineiden käytöstä on luovuttava. Lisäksi tarvitaan teknisiä nieluja, joilla voidaan poistaa ylimääräistä hiilidioksidia ilmakehästä.

Metsien pois jättäminen hiilinielulaskelmista sulkisi pois yhden tämän hetken kustannustehokkaimmista keinoista hillitä ilmastonmuutosta. 

EU:n ilmastopaneeli arvioi hiljattain eri hiilensidontamenetelmien kustannuksia ja teknologista valmiusastetta. Metsien ja muiden maankäyttösektorin nielujen kustannukset olivat 0–100 euroa hiilidioksiditonnilta. Teknisten nielujen, kuten bioperäisen hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin tai suoraan ilmasta talteen otetun hiilidioksidin hinnat liikkuivat sadoissa euroissa tonnilta. Tekniset hiilinielut ovat siten tällä hetkellä selvästi kalliimpia eivätkä teknologian puolesta yhtä valmiita hyödynnettäväksi.

Luontaisten nielujen lisäämisessä ongelma liittyy lähinnä maanomistajien kannustimiin ja toteutuksen laajuuteen. Siksi EU:n ilmastopaneeli ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ovat ehdottaneet luontopohjaisten päästöjen ja nielujen hinnoittelua. 

Ennen kuin pysyville nieluille on syntynyt markkinat, emme tiedä, mikä on luontopohjaisten varastojen ja teknisten nielujen hintasuhde ja pidemmällä aikavälillä kustannustehokkain vaihtoehto. Tuleva Carbon Removals and Carbon Farming -regulaatio toivottavasti edesauttaa markkinoiden luomista sekä luontopohjaisille että teknisille hiilinieluille.

Jos tekniset hiilinielut pysyvät kalliina, voi olla kannattavampaa muuttaa metsien hoitoa ja pidentää kiertoaikoja luontopohjaisten nielujen maksimoimiseksi. Jos taas teknisten hiilinielujen hinta laskee nopeasti, voidaan myös metsien hoitoa jatkaa tavalla, jossa kiertoajan hiilivarasto jää pienemmäksi. Metsien käyttöä ei näin ollen välttämättä tarvitse muuttaa pysyvästi. Yhteiskunnan kannalta ei kuitenkaan ole optimaalista, mikäli metsänielujen oletetaan virheellisesti olevan merkityksettömiä ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä. 

Siihen asti, kunnes tiedämme lisää eri vaihtoehtojen hinnoista, olisi parasta pitää metsät mukana hiilinielulaskennoissa ja kuunnella EU:n ilmastopaneelin ja IMF:n suosituksia luontopohjaisten nielujen ja päästöjen hinnoittelusta.