Siirry pääsisältöön

Elintarvikemerkinnät EU:ssa

Blogi 27.3.2023 Markus Nurmi

Ylipaino, sekä elintapoihin liitännäiset sairaudet on kasvava ongelma Euroopassa. Erityistä huolta aiheuttaa ylipainon lisääntyminen lapsilla.  Yksi tapa tukea kuluttajien elintapoja, on tarjota lisää tietoa elintarvikkeiden terveellisyydestä. Elintarvikepakkauksessa olevat, tuotteen terveellisyydestä ja ravitsemuslaadusta kertovat merkinnät auttavat kuluttajaa arvioimaan minkälaisen tuotteen hän on ostamassa.

Anna Kara (Sydänliitto), Markus Nurmi (LUKE)

Euroopan maissa on tällä hetkellä vaihtelevia käytäntöjä terveellisyydestä kertovista pakkausmerkinnöistä. Osassa maista, kuten pohjoismaissa, ovat terveellisyydestä kertovat pakkausmerkinnät Sydänmerkki ja Keyhole olleet käytössä jo yli 20-vuotta. Tuoreempia tulokkaita ovat Ranskassa käyttöönotettu ja viiteen muuhun maahan levinnyt Nutri-score sekä Italiassa käytössä oleva NutrInform Battery.  Merkit poikkeavat kriteeristöiltään toisistaan, koska niissä on huomioitu alueen ravitsemussuositukset, ruokakulttuuri, ruuankäyttötottumukset.

Vallitseva tilanne saattaa olla muuttumassa, sillä EU:n ”Farm to Fork -strategiassa (F2F)”, on asetettu yhdeksi tavoitteeksi luoda pakollinen ja yhtenäinen tuotteen terveellisyydestä kertova pakkausmerkintäjärjestelmä koko EU:n alueelle. Tavoitteesta hyötyisivät todennäköisesti erityisesti ne EU-maat, joilla ei ole tällä hetkellä käytössä mitään tunnustettua ja ravitsemussuosituksiin perustuvaa järjestelmää.

Harmonisoituun pakkausmerkintäjärjestelmään liittyy myös monia haasteita. Keskeisin ongelma on, että yhteiseurooppalainen merkkijärjestelmä ei välttämättä ajaisi maakohtaisia hyvän ravitsemuksen ja terveyden edistämisen tavoitteita. Tämä johtuu siitä, että Euroopan alueella on hyvin monenlaisia ruokakulttuureita, minkä vuoksi eri alueilla eri ruoat ja elintarvikkeet ovat merkityksellisiä ravitsemuksen ja terveyden näkökulmasta. Ne elintarvikkeet, mitkä pohjoismaissa on terveellisen ravitsemuksen kannalta olennaista, saattavat näytellä mitätöntä roolia eteläeurooppalaisen ruokavaliossa. Haasteita luo myös se, että ympäri Eurooppaa on jo käytössä alueellisia, toimivia, tunnettuja ja tunnustettuja, ravitsemussuosituksiin perustuvia merkkijärjestelmiä. Onko mielekästä korvata toimivia käytäntöjä?

Ennen harmonisoitua merkkijärjestelmää EU:ssa tulisikin päästä yksimielisyyteen siitä, mitkä ruoat ja elintarvikkeet ovat terveellisiä ja mitkä epäterveellisiä. EU:ssa on jo aiemmin yritetty luoda yhtenevää näkemystä ruokien terveellisyydestä ja epäterveellisyydestä ravitsemus- ja terveysväiteasetuksen yhteydessä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Nämä niin sanotut ravitsemusprofiilit on vahvistettu tulevaksi alun perin vuonna 2009 (Elintarvikkeita koskeva ravitsemus- ja terveysväiteasetus N:o 1924/2006). Väiteasetuksen mukaisia ravitsemusprofiileita ei ole kuitenkaan edelleenkään vahvistettu. Jos ravitsemusprofiilit onnistutaan luomaan, edellytykset yhteiseurooppalaiselle järjestelmälle on myös olemassa.

Se, minkälaista järjestelmää – tai kenties ravitsemusprofiileita EU:n tulee ehdottomaan, on vielä auki. Ehdotusta odotellaan tällä hetkellä tulevaksi kevään aikana.