Siirry pääsisältöön

Vanha turvesuo kannattaa metsittää aina, kun vesitalous antaa myöten

Uutinen 21.4.2023
Image
Tunnuskuva kestävää suometsätaloutta -uutissarjasta, osa 5.

Pohjanmaan maakunnissa on tuhansia hehtaareja metsitykseen sopivia entisiä turvetuotantoalueita. Niiden metsitys on asiantuntijan mukaan järkevää sekä talouden että ilmaston kannalta.

Moni käytöstä poistettu turvesuo kannattaisi metsittää, arvioi Luonnonvarakeskuksen tutkija Lasse Aro. Oikeilla kohteilla ja oikein tehtynä metsitys on sekä taloudellisesti että ilmastonäkökulmasta järkevää.

Sen, sopiiko kohde metsitykseen vai ei, sanelee Aron mukaan yksi tekijä.

Vesi. Sitä pitää olla sopivasti, muttei liikaa.

– Vesi. Sitä pitää olla sopivasti, muttei liikaa.

Selkeästi metsitykseen sopimattomia kohteita ovat ympäröivää maastoa alempana sijaitsevat turvesuon alueet, joiden kuivana pitäminen edellyttää usein pumppukuivatusta. Tällaisille kohteille kannattaa ennemmin joko perustaa kosteikko tai vettää ne.

–  Vettämisessä kohteelle annetaan valua vettä ympäröiviltä alueilta, jolloin siitä ajan mittaan, suokasvillisuuden kehittymisen myötä saattaa kehittyä suo, Aro sanoo.

Vesi- ja ravinnetalous kuntoon

Myös metsitykseen sopivilla kohteilla on lähdettävä liikkeelle vesitaloudesta.  

Jos sarkaojat eivät ole kunnossa, tarvitaan kunnostusojitus.

– Jos sarkaojat eivät ole kunnossa, tarvitaan kunnostusojitus.

Seuraavaksi on huolehdittava ravinnetaloudesta. Turvesoilla on typpeä yllin kyllin, mutta kivennäisravinteita aivan liian vähän. Suurin puute on Aron mukaan fosforista ja kaliumista.

Lannoitukseen soveltuu parhaiten hyvälaatuinen puutuhka, joka sisältää puiden tarvitsemat ravinteet oikeassa suhteessa.

Turpeen paksuus ratkaisee

Turvesuon metsitykseen on tarjolla runsaasti vaihtoehtoisia puulajeja ja viljelyketjuja. Se, mikä millekin kohteelle sopii, riippuu jäännösturpeen paksuudesta ja pohjamaan, eli turpeen alla olevan kivennäismaan, ominaisuuksista.  

Ohutturpeisella suolla turvetta on enintään 20–30 senttiä, joten puut saavat juurillaan ravinteita kivennäismaasta. Puulajivalinnan ratkaisee kivennäismaan ravinteisuus.

Jos turvekerros on paksumpi, sillä, mitä sen alla on, ei oikeastaan ole väliä. Ravinnetalouden kannalta tuhka on ehdoton ja jos turvetta on kymmeniä senttejä, toinenkin lannoitus voi olla tarpeen.

– Jos turvekerros on paksumpi, sillä, mitä sen alla on, ei oikeastaan ole väliä. Ravinnetalouden kannalta tuhka on ehdoton ja jos turvetta on kymmeniä senttejä, toinenkin lannoitus voi olla tarpeen.

Maanmuokkausta turvesuot eivät Aron mukaan vaadi mutta mahdollisen kunnostusojituksen yhteydessä noussut kivennäismaa kannattaa levittää turpeen pinnalle mataliksi mättäiksi.

– Mättäistä taimet saavat tarvitsemansa ravinteet, eikä lannoitusta tarvita.

Mänty ja lehtipuut hyviä vaihtoehtoja

Jos ohuen turvekerroksen alta paljastuu hienojakoinen pohjamaa, sopivat metsitykseen lukuisat puulajit. Mahdollisia vaihtoehtoja ovat männyn lisäksi lehtipuut, esimerkiksi rauduskoivu, hybridihaapa tai harmaaleppä.

Mikäli pohjamaa on karkeajakoista hiekkaa tai soraa, paras puulaji viljelyyn on mänty.

– Kylvö ja istutus toimivat molemmat. Istuttaessa suositustiheys on noin 2000 tainta hehtaarille.

Paksuturpeisilla turvesoilla menestyvät hieskoivu ja mänty, joita molempia tulee usein alueelle myös luontaisesti.

Kuusen viljelyyn Aro suhtautuu varauksella.

– Usein vanhat turvesuot sijaitsevat alavilla paikoilla. Kuusi on hallanarka puulaji, joten tuhoriski on liian suuri. Kuusi viihtyy kuitenkin hyvin alikasvoksena suojuspuuston alla.

Ilmasto ja talous hyötyvät

Metsityksen ilmastovaikutus on Aron mukaan selkeästi positiivinen. Esimerkiksi 15–30-vuotias tiheä hieskoivikko voi sitoa hiilidioksidia ilmakehästä enemmän kuin mitä turpeesta vapautuu, eli on siis nettonielu.

Metsitys voi olla myös taloudellisesti kannattavaa. Esimerkiksi kolmen prosentin laskentakorkokannalla paljaan maan arvoksi voidaan saada 1000–3200 euroa hehtaarille.

– Sekä hieskoivulla että männyllä päästään kannattavaan tulokseen, mutta hieskoivun lyhytkiertokasvatuksessa kiertoaika on paljon lyhyempi, 20–30 vuotta.

Naapurin kanssa yhteistyössä

Metsitykseen sopivia turvesoita on Suomessa useita tuhansia hehtaareja.

Maankäyttöä suunniteltaessa pitää huomioida myös naapuritilan omistajan näkemys. Jos toinen vettää, toinen ei voi metsittää, Aro sanoo.

– Tarkkaa lukemaa ei taida tietää kukaan, sillä turvetuotantoalueiden ominaisuudet vaihtelevat paljon. Lisäksi turpeen energiakäytön voimakas väheneminen on jättänyt meille paljon paksuturpeisia kohteita, joiden metsityksessä voi olla haasteita.

Valtaosa turvesoista sijaitsee Pohjanmaan maakunnissa, joissa suuri osa kiinteistöistä on muodoltaan pitkiä ja kapeita nauhatiloja.

– Maankäyttöä suunniteltaessa pitää huomioida myös naapuritilan omistajan näkemys. Jos toinen vettää, toinen ei voi metsittää, Aro sanoo.

teksti: Maria Latokartano

Kohti kestävää suometsätaloutta – uutissarjassa esittelemme Luken suometsätutkimuksen ja -hankkeiden uusimpia tuloksia. Sarjan ensimmäiset 5 osaa julkaisemme huhtikuussa ja loput viisi syksyllä 2023. Uutissarjan on tuottanut Kokonaiskestävää ja hyväksyttävää puuntuotantoa turvemailta SUO -hanke.

 

Lähteet