Uuden ympäristö-DNA-menetelmän soveltuvuutta kalastoseurantaan kokeiltiin rakennettujen jokien patoaltailla
Ympäristö-DNA-menetelmällä havaittiin enemmän lajeja kuin muilla seurannoissa yleensä käytetyillä seurantakeinoilla. Uudella menetelmällä voidaan lähitulevaisuudessa korvata osa perinteisemmistä kalastoseurantamenetelmistä.
Eliöiden levittämää DNA:ta on kaikkialla ympäristössämme. Luonnonvarakeskus (Luke) kokeili ympäristö-DNA-menetelmän (environmental-DNA, eDNA) soveltuvuutta patoaltaiden kalayhteisöjen seurantaan. Menetelmässä joesta tai järvestä kerätään vesinäytteitä, joista suodatetaan lajeista irronnut DNA ilman suoraa kontaktia kaloihin. Molekyylibiologiset menetelmät ovat ottaneet viime vuosina nopeita kehitysaskeleita, ja niiden on ennustettu muuttavan biologisia seurantoja niin vesistöissä kuin muissakin ympäristöissä.
Menetelmällä saatuja tuloksia vertailtiin verkkokoekalastuksesta ja venesähkökalastuksesta saatuihin lajien esiintymistietoihin.
"eDNA-menetelmällä havaittiin 26 taksonia, joiden joukossa oli myös tavallisesti kalastoseurantojen ulkopuolelle jääviä lajeja, kuten ankerias. Tulokseen sisältyy kuitenkin heimo- tai sukutasolle jääneitä määrityksiä, joten todellinen lajimäärä on pienempi kuin edellä mainittu taksonien lukumäärä. Tämä johtuu siitä, että näytteisiin ei aina osu juuri lajimääritykseen johtava DNA-ketjun osa ja toisaalta tunnistamisessa käytetyt kansainväliset tunnistetietokannat sisältävät myös lukuisia meillä esiintymättömiä lajeja", Luken erikoistutkija Pauliina Louhi kertoo.
Vertailussa mukana olleessa koeverkkokalastuksessa havaittiin 15 lajia ja venesähkökalastuksessa 14 lajia. Lajimääritys on näissä menetelmissä varmempaa, koska kalat ovat nähtävissä. Samalla voidaan saada tietoa myös kalaston runsaussuhteista sekä kalojen koosta ja ikärakenteesta, vaikka havaitut lajimäärät ovat pienempiä.
Kalastoseurantojen menetelmiä tulisi kehittää
Selvityksessä rakennettiin myös tietopohjaa vesipuitedirektiivin (VPD) mukaisissa kalastoseurannoissa käytettyjen indeksien kehittämistyöhön. Suomessa VPD:n mukainen tavoitetila on voimakkaasti muutetuissa vesimuodostumissa määritetty asiantuntija-arviona, eikä biologista seurantaa ole käytetty. Virtavesissä VPD:n mukaista kalastoseurantaa toteutetaan Suomessa sähkökalastamalla jokien matalampia ja kahlattavissa olevia koskialueita. Syvemmille vesialueille soveltuvaa venesähkökalastusta tai muitakaan menetelmiä ei ole systemaattisesti käytetty.
"Tarve seurantamenetelmien sekä tilaluokittelussa käytettävien indeksien kehittämiselle on tunnistettu, ja tästä työstä saatiin kehitystyön jatkamiseen hyviä pohjatietoja", kertoo Luken erikoistutkija Teppo Vehanen.
Molekyylibiologisten menetelmien käyttäminen kalastoseurannoissa vaatii vielä toteutustapojen vertailua ja vakioimista erilaisissa ympäristöissä sekä erityisesti DNA-perusteisen tunnistetietokannan valmistelemista Suomen ja lähialueiden vesistöissä esiintyvistä kalalajeista. On kuitenkin mahdollista, että uusilla menetelmillä voidaan lähitulevaisuudessa korvata osa tavallisesti paljon työaikaa vaativista perinteisemmistä kalastoseurantamenetelmistä sekä saavuttaa laadukkaampia tuloksia esimerkiksi biodiversiteettitutkimuksissa tai VPD:n mukaisissa seurannoissa.
Menetelmien välinen vertailu toteutettiin Kemijoen, Iijoen, Oulujoen ja Vuoksen vesistöaluei-den alaosien patoaltaissa, missä jokaisessa toteutettiin venesähkökalastus, koeverkkoka-lastus sekä eDNA-näytteenotto vuosina 2021–2023.
Työn rahoittajina toimivat Fortum Power and Heat Oy, Kemijoki Oyj, PVO-vesivoima Oy, Energiateollisuuden ympäristöpooli, Ympäristöministeriö, Maa- ja metsätalousministeriö sekä Luonnonvarakeskus.
