Suomi raportoi luonto- ja lintudirektiivien toimeenpanoa – Luke seuraa EU:n tärkeäksi määrittelemien riistanisäkkäiden ja –lintujen sekä kalojen suojelutasoa

Luonto- ja lintudirektiiviraportointi on EU:n jäsenmaille pakollista raportointia, jolla seurataan luonnon monimuotoisuuden tilaa. Luonnonvarakeskuksen vastuulla on raportoida tiettyjen riistanisäkkäiden ja –lintujen sekä kalalajien suojelutasoa. Raportointi toteutetaan kuuden vuoden välein, ja tuorein raportti kattaa vuodet 2019–2024. Raportoinnissa kunkin lajin suojelutaso arvioidaan kolmella osa-alueella: levinneisyys, kannan koko ja kehitys sekä lajin elinympäristö.

Luken raportoimista nisäkkäistä suurin osa on suotuisalla suojelutasolla. Vain yhden lajin, ahman, status on pudonnut riittämättömältä suojelutasolta huonolle tasolle. Ahmakanta on kasvanut edelliseen raportointikauteen verrattuna, joten statuksen muuttumista selittää arviointiohjeistuksen tarkentuminen. Kolmen osa-alueen kokonaisuutta tarkasteltaessa riittämättömällä suojelutasolla ovat euroopanmajava ja hilleri. Euroopanmajava on pudonnut suotuisalta tasolta riittämättömälle, mikä johtuu siitä, että lajin tilanne tunnetaan nyt tarkemmin kuin ennen.

Lintulajeista Luke vastaa riistalintujen raportoinnista, mutta on käytännössä mukana työryhmässä, joka käsittelee koko Suomen linnuston. Useimpien vesilintulajien kannat ovat pienentyneet sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, ja enimmäkseen jatkaneet aiempaa heikkoa suuntausta. Lajien uhat ovat moninaiset: elinympäristöt ovat heikentyneet muun muassa ylirehevöitymisen ja vesien tummumisen seurauksena. Saalistuspainetta tuovat erityisesti vieraspedot, kuten minkki ja supikoira. Usealla vesilintulajilla, jota esiintyy sekä sisämaassa että saaristossa, menee saaristossa jokseenkin paremmin. Tämä heijastuu myös tuloksissa, jossa tällä kertaa on samanaikaisesti hyödynnetty sekä sisämaan vesilintuseurannan että saaristolintuseurannan aineistoa. Metsäkanalinnuissa viime raportointikierroksen vähenevät lyhyen aikavälin trendit ovat taittuneet stabiileiksi. Tämä on osin seurausta syklisistä kannanvaihteluista ja siitä, mihin vaiheeseen raportointijakso on sattunut osumaan. Metsäkanalinnuille on ominaista suuret alueellisesti vaihtelevat kannanvaihtelut.

Kalalajeista lohikantojen suojelutasot ovat epäsuotuisat paikallispopulaatioiden koon ja suotuisten elinympäristöjen riittämättömyyden takia. Myös useimmat nahkiaiskannat ovat vaellusesteiden takia kokonaan ylisiirtojen ja toukkaistutusten varassa, minkä vuoksi suojelutaso arvioitiin riittämättömäksi. Muikku on tulevaisuuden uhista, esimerkiksi rehevöitymisestä ja ahven-, kuha- ja särkikalakantojen vahvistumisesta, huolimatta edelleen suotuisalla suojelun tasolla sekä sisävesillä että Itämerellä.

Direktiivieläinlajien raportoinnin ohella Luke tuottaa tietoa myös luontotyyppien raportointia varten. Luontotyyppien raportoinnissa esimerkiksi elinympäristöjen tilan arvioinnissa käytetään valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) tietoja.