Tuhkalannoitus lisää suometsissä puuston kasvua, mutta sen vaikutukset maaperään tunnetaan vielä heikosti

Image

Tuhkalannoitusta koskeva tutkimus kohdistui pitkään rämeisiin. Sittemmin havaittiin, että myös korpikuusikot kärsivät ravinnetalouden ongelmista. Tuhkalannoituksen vaikutusta korpikuusikoiden kasvurytmiin ei vielä tunneta.

Tuhkalannoitusta suositellaan suometsiin korjaamaan niissä usein esiintyviä maaperän ravinnehäiriöitä, ennen muuta kaliumin puutosta. Tuhkalannoituksen kasvuvastetta rämemänniköissä on tutkittu pitkään – osa kokeista on tehty yli 30 vuotta sitten – joten tieto tuhkan puunkasvua parantavasta vaikutuksesta on kohtuullisen hyvällä pohjalla. Aiempi tutkimus on kuitenkin kohdistunut ainoastaan rämeisiin.

”Aiemmin luultiin, että korpikuusikoissa ravinteisuus olisi rämeitä tasapainoisempi, joten niitä ei samalla tavoin tutkittu”, erikoistutkija Hannu Hökkä kertoo.

Sittemmin on todettu, että myös korpikuusikot voivat kärsiä ravinnehäiriöistä ja että ravinnetalouden ongelmat korostuvat kiertoajan loppua kohden.

”Tällä hetkellä emme tiedä, miten tuhkalannoitus vaikuttaa korpikuusikoissa puiden kasvurytmiin.”

Puut tarvitsevat kaliumia vesitaloutensa säätelyyn ja yhteyttämistuotteiden kuljetukseen. Kaliumin puute näkyy puustossa kellastuvina neulasina, latvanvaihtoina sekä yksittäisten puiden kuolemana.

Ankara kaliumin puute voi johtaa siihen, että metsikkötasolla kasvu taantuu ja kääntyy negatiiviseksi. Metsien hiilinielun kannalta tämä on iso asia, Hannu Hökkä sanoo.

”Ankara kaliumin puute voi johtaa siihen, että metsikkötasolla kasvu taantuu ja kääntyy negatiiviseksi. Metsien hiilinielun kannalta tämä on iso asia”, Hökkä sanoo.

Kaliumin puutteen riski on suurin paksuturpeisilla soilla. Paksuturpeisia korpia on Suomessa yhteensä noin 530 000 hehtaaria.

”Etenkin Lounais-Lapissa kaliumin puutetta oirehtivat puustot ovat yleinen näky.”

Tuhkalannoituksen vaikutukset maaperään tunnetaan vielä huonosti

Lannoituksessa tuhkaa levitetään keskimäärin 3000–5000 kiloa hehtaarille. Puuston lisäksi tuhka vaikuttaa koko suometsäekosysteemiin.

”Tiedämme, että tuhkalannoituksen jälkeen maaperän pH nousee ja mikrobitoiminta vilkastuu, mutta muilta osin maaperävaikutukset tunnetaan vielä huonosti. Tutkimuksessa on kuitenkin saatu viitteitä siitä, että tuhkalannoituksen myötä turpeen hajoaminen kiihtyy”, tutkija Päivi Väänänen kertoo.

Tuhkalannoitusta on pidetty yhtenä keinona lisätä maankäyttösektorin – johon metsät kuuluvat – hiilen sidontaa. Tutkijoita kiinnostaa, miten turpeen lisääntyvä hajoaminen vaikuttaa kokonaisuuteen.

”Aihetta on toistaiseksi tutkittu todella vähän. Jo olemassa olevat aineistot viittaavat siihen, että kasvavista maaperäpäästöistä huolimatta tuhkalannoitettu metsä säilyisi hiilen nieluna”, Väänänen sanoo.

”On kuitenkin otettava huomioon, että puuston hiilivarasto on lyhytkestoinen verrattuna maaperään, jossa hiili saattaa olla varastoituneena tuhansia vuosia. Oma näkemykseni on, että pitkällä aikavälillä tarkasteltuna ei ole viisasta hyväksyä mahdollisesti vuosikymmenten ajaksi lisääntyviä maaperäpäästöjä vain sen vuoksi, että puuston kasvu lisääntyy. Mutta kasvupaikkojen väliset erot tässä ovat suuria, ja turpeen hajoamiseen voidaan vaikuttaa myös suometsän vedenpinnantasoa säätelemällä.”

Tuhkalannoitus vaikuttaa myös vesistöihin. Lyhytaikaiset vaikutukset ovat vähäisiä mutta pitkäaikaiset vaikutukset tunnetaan vielä huonosti.

Tutkimme parhaillaan, miten tuhkalannoituksen voisi optimoida niin, että vesistökuormituksen riski olisi mahdollisimman pieni ja turpeen lisääntynyt hajoaminen mahdollisimman vähäistä, Päivi Väänänen sanoo.

”Tutkimme parhaillaan, miten tuhkalannoituksen voisi optimoida niin, että vesistökuormituksen riski olisi mahdollisimman pieni ja turpeen lisääntynyt hajoaminen mahdollisimman vähäistä”, Väänänen sanoo.

Tuhkalannoituksen vaikutukset vaihtelevat kasvupaikkatyypeittäin

Sopivilla kasvupaikoilla tuhkalannoitus voi lisätä rämepuuston kasvua keskimäärin kolme kuutiometriä hehtaarilla. Suometsät eivät kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmä, vaan erilaisten kasvupaikkojen kirjo on valtava. Tutkijat uskovat, että tiedon karttuessa suometsiin on mahdollista laatia kohdekohtaiset tuhkalannoitussuositukset.

”Aiemmat tutkimukset tuhkalannoituksen vaikutuksista maaperän kasvihuonekaasupäästöihin ovat painottuneet karuuden tai äärimmäisen ravinne-epätasapainon takia lähes metsänkasvatuskelvottomille soille. Meneillään olevat hankkeet tuovat tietoa käytännön metsätaloudessa tyypillisemmistä mustikka- ja puolukkaturvekankaan soista”, erikoistutkija Paavo Ojanen sanoo.

Tuhkalannoituksen jälkeen koko metsänkasvatusketju muuttuu, Paavo Ojanen sanoo.

Kasvupaikkatyypistä riippumatta metsän toimenpidetarpeet ovat tuhkalannoituksen jälkeen toisenlaiset kuin ennen lannoitusta. Hakkuiden ajankohdat muuttuvat ja kunnostusojitusten tarve vähenee.

”Tuhkalannoituksen jälkeen koko metsänkasvatusketju muuttuu. Jotta muutokset voidaan ottaa huomioon koko kiertoajalle, tarvitaan mittauksia ja mittaustulosten perusteella laadittuja malleja puuston kasvusta ja koko ekosysteemin aineiden kierrosta”, Ojanen sanoo.
 

Teksti: Maria Latokartano